USA:n olympiakarsintamaraton 14.1.

Yhdysvaltojen, tuon riistokapitalisteja pullollaan olevan valtion olympiakarsintamaraton juostaan 14.1. Houstonissa. Myös paskaa amerikka syytää taivaalle asukasta kohden enemmän kuin mikään muu maailman valtio, mutta silti ilmastosopimuksiin osallistuta ei. Onneksi sieltä tulee sentään aikamoinen joukko maratonkoneita ja -konettaria, joten aivan läpeensä paha maa ei sentään ole kyseessä.

Naisten kilvassa suurimpia suosikkeja lienevät vuoden 2008 kympin olempiapronssinainen Shalane Flanagan, joka himoaa nyt maratonin olympiamitskua kuin Vietkong jenkin päänahkaa. Hän ei tule kuitenkaan pääsemaan helpolla, sillä vuooden 2007 kympin MM-mitalisti ja 2.24-toonari Kara Koucher tavoitelee olympiapaikkaa kuin Republikaani luonnonsuojelualueita öljynporaukseen. Ehkä kovin jenkkilän maratontytsy on kuitenkin Desiree Darvilla, onhan hän sentään leiponut maratonin aikaan 2.22.38. Hän halajaa olympialippua kuin jenkit Israelin tukemista, että ne saavat listiä palestiinalaisia lapsia. Moni toivoo menestystä myös Magdalena Levy-Bouletille, onhan hän sentään iältään jo 38-vuotias maratonin 2.26:een kipaissut maratonkettutar. On tarpeetonta sanoakaan, että "levy" unelmoi olympiamaratonista kuin Texasilainen tuomari-pyöveli vankien hirttämisestä. Älköön kukaan unohtako myösköään vuoden 2004 maratonin olympiapronssitar Deena Kastoria. Hän tähtää olympialippuun kuin teekutsuliike köyhien riistämiseen. Kastori on myös ainoa jenkkitär, joka on kuuna päivänä juossut maratonin alle 2.20. Joidenkin mielestä myös 42195 metriä tai 26,2 mailia, kuten amerikassa jostain käsittämättömästä syystä matkoja lasketaan 2.27:ään juossut Amy Hastings saattaa olla kova, mutta se nähdään ensi viikonloppuna. Joka tapauksessa hän tavoittelee olympiaedustusta kuin jenkkisotilas siviilien tappamista.

Entämä Amerikan maratonmiehet? No, suurin suosikki voittajaksi lienee Ryan Hall, jota tosin voi lokakuussa juostu Chicagon maratoni painaa tai sitten ei. Kunnossa ollesaan Hallia ei voita kukaan. Hän tahtoo hyvittää vuoden 2008 olympiapettymyksensä kuin rebupoliitikko tappamattomuutensa. Kocin haastaja Ryanille lienee vuoden 2008 olypiamaran yhdeksäs Dathan Ritzenhein. Hän on kova poika maratoonaamaan. Ritz himoaa olympialippua kuin jenkkitiedemies atomipommin rakentamista 40-luvulla. Onpa USA:n karsinnoissa mukana myös olympiamitalisti, vuoden 2004 olympiamaran hopeapoika Meb Keflegzighi. On kumma, jos Mebiä ei vastikään juostu New Yorkin maratoni paina, mutta siitä huolimatta hän janoaa olympiapaikkaa kuin maanmiehensä ostoshelvettejä. Niitäkin löytyy, joiden mielestä 2.10-mies Brett Koucheri olisi kovakin maratonsälli, mutta joka tapauksessa hän tähtää olympiamaratonille kuin jenkit sotimiseen muilla mailla vierahilla. Lopuksi yllätysveto USA:n maratonkarsintaan on alle 27 minuutin kympin mies Galen Rupp, jonka maratonkyvyt ovat toistaiseksi hämärän peitossa kuin perusjenkkien tiedot muun maailman menosta. Ruppi on kuitenkin karsintamaratonin suhteen tosissaan kuin maanmiehensä intiaanien kansanmurhassa.

[raastio.com & running.competitor.com]

USA:n yo-kisat kovassa vauhdissa

Stanford University Invitationalseissa starttaa viikonloppuna juoksijoita, joille on pikku hiljaa asetettu isoja paineita uuden mantereen kestävyysjuoksun uuden tulemisen jatkamiseksi lähivuosina. Listoilta löytyy niin German Fernandez, Chris Derrick, Elliott Heath, Jake Riley kuin Elijah Greer ja Angela Bizarri. Kannuksia (ajallisia) jo ansanneista mukana ovat muun muassa Alan Webb, David Torrence ja Joshua McAdams.

Pohjois-Carolinassa puolestaan juostaan Raleigh Relays, jossa muun muassa Jaakko Nieminen starttaa 10000m:n kisassa. Vastassaan hänellä on esimerkiksi Sam Chelanga. Lähtölistoilta löytyy myös Miika Takala, mutta hän ei starttaa vamman vuoksi.

[flotrack.org]

Flanagan ja Vaughn USA:n maastomestareita

USA:n maastomestaruudet ratkottiin eilen San Diegon lämmössä Kaliforniassa. Naisten 8 km:n mestaruuden vei tänäkin vuonna Shalane Flanagan, joka nautti nurmiradassa pitkälti koko 25:47 ajan. Molly Huddle (26:31) ja Flanaganin tuoreehko harjoituskaveri Lisa Koll (26:41) jakoivat seuraavat sijat.


Tulokset, top 10:
1. Shalane Flanagan 25:47
2. Molly Huddle 26:31
3. Lisa Koll 26:41
4. Magdalena Lewy Boulet 27:02
5. Blake Russell 27:06
6. Alissa McKaig 27:07
7. Kara Goucher 27:37
8. Kim Conley 27:50
9. Megan Duwell 27:58
10. Allison Kieffer 27:59

Miesten kisassa Brent Vaughn (35:46) esitti vahvimman 12km:n suorituksen Andrew Bumbaloughin (35:52) ja Edward Moranin (35:54) säestäessä maaliviivan kulutusta.


Tulokset, top 10:
1. Brent Vaughn 35:46
2. Andrew Bumbalough 35:52
3. Edward Moran 35:54
4. Matt Tegenkamp 36:01
5. Benjamin True 36:03
6. Brian Olinger 36:05
7. Max King 36:11
8. Andrew Carlson 36:20
9. David Jankowski 36:29
10. Jorge Torres 30 36:36

[runnerspace.com]

Ryan on valmis taistelemaan USA:n mestaruudesta

Jos homman nimi on parta, niin Ryan Hall on kaivanut laatikosta tuon salamyhkäisen valttikortin kasvoilleen juuri USA:n puolimaran mestaruuskisojen alla. Mutta saas nähdä millaiset kalapuikot löytyy Abdi Abdirahmanilta, Fasil Bizunehilta, Matthew Gabrielsonilta tai Jason Lehmkuhlelta. Entä mikä on David Nightingalen, Jorge Torresin, Ryan Vailin tai Brent Vaughnin handlebarsien pituus? Huomenna selviää se.

Naisten puolella matkan tämänvuotista mestaruutta ratkovat muun muassa Lindsay Allen, Amy Hastings, Magdalena Lewy Boulet, Katie McGregor, Tera Moody ja Jennifer Rhines. 

Taitavat muuten näyttää kisan netissä: http://www.runnerspace.com/USA-Half-Marathon


[runnerspace.com]

Oregonin kautta Barcelonaan?

Raasto.com haastatteli pitkästä aikaa jota kuta. Nyt vuorossa oli Suomen ja Seinäjoen Joonas Harjamäki, joka on ravistellut Teksasia Lamarin yliopiston juoksujoukoissa ja vähän muuallakin.

Nyt hän on piikkarit teroitettuna valmiina NCAA:n mestaruuskisoihin, jotka käydään loppuviikosta ja viikonloppuna legendaarisella Hayward Fieldilla, Oregonin Eugenessa. Siellä aikoinaan myös muuan Steve Prefontaine, Frank Shorter ja muuta muu syöttivät tossuja.

No Joonas ihan perinteisellä lähdetään: miltä nyt tuntuu kun NCAA:n finaali siintää edessä?
- Ihan siistiä päästä Haywardille haistelemaan Prefontainen kotikontuja. Amerikan kilpailukauden päätavoitteena on ollut koko ajan päästä NCAA finaaliin. Vielä pitäisi semifinaali selvittää.

Onko kisalle erityisiä odotuksia?
- Toivottavasti jo välierissä juostaisiin niin kovaa, ettei tarvitsisi enää murehtia EM-rajaa finaaliin mentäessä. Tavoitteena on tietenkin saavuttaa All-American palkinto. Sen saamiseksi pitää sijoittua kahdeksan joukkoon. Tuo tavoite on mielestäni varsin realistinen. Sanotaan, että jos aika on alle 8:38 ja sijoitus kahdeksan parhaan joukossa niin olen melko tyytyväinen. Harjoitteluni on koko ajan ollut heinäkuun lopulle tähtäävää, joten vielä ei ole haettu viimeistä terää. Uskoisin treenieni perusteella pystyväni tällä hetkellä hyvävauhtisessa kisassa noin 8:30 - 8:35 aikaan.

Eli sanos vielä: 8:37,99 vai 8:38,00?
- Nooooh, otetaan välierissä tuo 8:38,00 ja finaalissa sitten vähän kovempaa. Ei tehdä tavoitteista heti kerralla liian kovia.

Vuosi USA:n yliopistomaisemaa takana, mitkä jääneet parhaina/kälyisimpinä asioina mieleen (lähinnä juoksun suhteen)?
- Aloitetaan heikoimmista puolista. Kälyisimpänä asiana mielessä siintää valmentajien itsepäisyys. Täällä ei urheilijalla ole juurikaan sanavaltaa. Pahimpina esimerkkeinä tästä suunnasta ovat loukkaantumiset. Kuluneen vuoden aikana törmäsin useaankin tapaukseen, jossa urheilija juoksi rasitusvamman kanssa kauden läpi.
- Toinen erilainen asia on kilpailupaikat. Vierailevien koulujen urheilijoilla ei ole minkäänlaisia peseytymismahdollisuuksia kisojen yhteydessä. Maastojuoksukaudella itseäni alkoi ainakin raskaasti tympiä, kun piti kömpiä bussiin ja matkustaa kymmenen tuntia mutaisena. Kaikkeen tottuu, niin kuin tuohonkin, mutta mielestäni urheilijoita voisi sen verran kunnioittaa, ettei tarvitsisi lähteä kuraisena kotiin.

Ymmärrän. Tämä näkyi ihan taviksillekin kun kelistä riippumatta peseytyminen maantiekisojen jälkeen jäi minne jäi. Mitäs muuta sinulla on mielessä positiivisista asioista?
- Ylivoimaisesti parhaana asiana nostan esille kilpailut. Kilpailujen taso ja tason laajuus on täällä aivan käsittämätön. Itse tajusin tason laajuuden Pre-Nationals maastojuoksukisoissa syyslukukaudella. 8 km:n maastojuoksukisassa oli kaksi erää, joissa molemmissa oli joitakin satoja yliopistoikäisiä juoksijoita. Sijoituin ensimmäisessä erässä noin sijalle 100 ja yhteistuloksissa 200 paikkeille. Missä Euroopassa pääsee juoksemaan tämmöisiä kisoja?
- Muita positiivisia asioita olivat ryhmäharjoittelu ja sääolosuhteet. Tänne tuloon asti olin aina tehnyt kaikki harjoitukset yksin ja olikin vaihteeksi ihan mukavaa päästä tekemään joitakin treenejä muiden urheilijoiden kanssa. Lisäksi sääolosuhteet täällä olivat koko vuoden aivan loistavat, tosin nyt alkaa olla jo hiukan liian tukalaa. Tällä viikolla lämpötila varjossa on parhaimmillaan 36 astetta, tuohon kun lisää lähes 100 %:n kosteuden niin alkaa tulla melko tukalaa. Ei ainakaan pitäisi Barcelonan pikkuhelteinen paljoa poltella.
- Niin ja jos nyt tähän loppuun vielä annan valmentajille hieman krediittiäkin. Tänne saapuessani olin tehnyt selväksi, että aion harjoitella oman valmentajani, Koskiahon Pentin, harjoitusfilosofian mukaisesti. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen valmentajat täällä antoivat periksi ja antoivat minun treenata täysin oman ohjelmani mukaisesti. Lisäksi pitää vielä mainita, että onnistuivathan koutsit hankkimaan neiti-mäyrällekin, eli Maarialle, stipendin, jotta saivat minut tänne lähtemään.

Oivallista, että listassa oli enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita. Saitko muuten juoksijana jotain uutta ärsykettä Teksasin baanoilla?
- No ainakin jalat ovat yhdeksän kuukauden jälkeen varsin tottuneet maantien jyskytykseen. Lisäksi voima- ja lihaskuntoharjoitteluun sain lisää paljon uusia liikkeitä. Mutta kuten totesin yllä niin juoksuharjoitteluani en ole täällä muuttanut.

No nyt kun olet siellä aitiopaikalla samaan aikaan kun uuden mantereen kärkijuoksijoiden ajat alkavat olla hämäävän kovia. Onko sinulla mielipidettä siitä, miksi kestojuoksurintama alkaa olla siellä kovin laaja ja kärkikin kohtalaisen kova?
- Täällä johdettu ja varsin kova tavoitteellinen harjoittelu aloitetaan jo lukion alaluokilla. Kokeilijoita on niin paljon, että lahjakkuudet jäävät varmasti valmentajien haaviin melko aikaisessa vaiheessa. Isona motivoivana tekijänä on tietenkin ilmainen opiskelu, joka kasvattaa kokeilijoiden määrää. Yliopisto-opiskelu on niin tuhottoman kallista, että urheilustipendin saaminen motivoi varmasti kokeilemaan urheilua. NCAA, vaikka onkin melko outo järjestelmä, taitaa olla maailman ainoa amatöörijärjestö yleisurheilussa, on varmasti iso syy ainakin tason laajuuteen. Urheilijat, vaikka opiskelevatkin täysipäiväisesti, saavat treenata johdetusti ryhmässä, ilmaiset huoltopalvelut, loistavia kilpailuja ja mainetta ja kunniaa. Amerikassahan urheilijoita arvostetaan melkoisesti ja menestyviä urheilijoita sitäkin enemmän.

Eli vähän niin kuin jyvät ja akanat –tarina tässä pätee. No mutta kiitos Joonas, että ehdit haastateltavaksi siellä kiireiden keskellä.
- Joo kiitos vaan. Lähdenkin tästä silittämään Pre-paitaa.

Nyt on siis taas uusi mahdollisuus saada lisää juoksijoita EM-kisakoneeseen, joten Joonakselle paljon tsemppiä tulevaan otatukseen. Joonas muuten menetti esteiden kauden kotimaisen kärkiajan viime viikonloppuna Janne Ukonmaanaholle, joka jäi sietämättömän vähän rajasta.

Joonas Harjamäki nähdään Hayward Fieldillä ensimmäisen kerran keskiviikkona 18:15 paikallista aikaa. Estefinaali juostaan perjantaina 18:00 samalla aikavyöhykkeellä. Tästä vielä samaan syyssyyn Joonaksen tuore haastattelu Flotrackissä.

[raasto.com ja vähän flotrack.org]

Mayra viilaili Seattlessa

Uuden mantereen kestojuoksun viikonlopun paatapahtumat sijoittuivat Washingtonin osavaltioon tana viikonloppuna. Dathan Ritzenhein korotteli miesten 12km:n voittoon rauhassa kun naisten 8km:n kisassa Shalane Flanagan lahti karkeen kuin hauki rannasta.

Seattlessa, tuolla grungen syntysijoilla, muuan Joonas Harjamaki iski tiskiin uuden 3000m:n ennatyksensa, 8.10,82. Hieno homma.

Euroopan suunnalla taman hetken komeetta Espanjan Sergio Sanchez kellotti uuden EE:n 7.32,41 kolmosella. Kaverin oma ennatys parani huikeat 11 sekuntia. Moguli bongasi myos Ranskan Bob Tahrin juosseen uuden 5000m:n halliennatyksen 13.11,13.

[mogulin.blogspot.com & flotrack.org]

Flanaganilta kelpo debyytti

USA:n naisten ennätyksiä matkoilla 3000-10000m hallitseva Shalane Flanagan kellotti Houstonin puolimaratonilla 69:41. Kisassa ratkottiin samalla matkan USA:n mestaruuksia. Toiseksi juossut Serena Burla oli siinä hollilla (70:08 ja USA:n II sija), mutta kuitenkin riittävän kaukana.

Miesten puolikkaan voitti Antonio Vega ajalla 61:54. Sikäli mikäli Patrick Smyth oli kokonaiskisan kakkonen, on hän USA:n mestari (62:01). Koko maratonilla ei Teshome Gelana pahemmin jarrutellut kun hän ylittäessä maaliviivan kello näytti 2.07.37. Zembaba Yigeze saapui maaliin tasan 50 sekuntia tuon hetken jälkeen. Mielenkiintoinen debyytti oli arizonalaisen McMillan-tallin Brett Gotcherin 2.10.36. Silla ajalla helti kisan 7. sija. Naisten maratonin voitti Teyba Erkesso ajalla 2.23.53. Ei sekään mitään matelua ole.

[flotrack.org & live.houstonmarathon.com]

USA:n yliopistojen mestaruusmaastot

NCAA:n I divarin maastomestaruudet ratkottiin tänään Indianan Terre Hautessa. Miesten kisassa kovinta kyytiä piti ennakkosuosikki Samuel Chelanga, joka väläytteli tuttua kyytiä jo muutama viikko sitten juostuissa esimestaruuskisoissa. Silloin tosin hänet saalisti kiinni Stanfordille juokseva Chris Derrick. Liberty Universityä edustava Chelanga kellotti maastokympin aikaan 28.41, jolle Mårten Boströmin eniten joukkuekamu David McNeill ei voinut mitään. McNeill haali kuitenkin hopeaa ajalla 29.06 onnistuen pitämään Derrickin (29.14) takanaan. Kisan 18 ensimmäistä juoksijaa alitti puoli tuntia, joskaan matka ei ole niin virallinen. Kovaa kyytiä silti.

Joukkuemestaruuden vei kuitenkin ennakkoaavistelujen mukaisesti Oklahoma State University, jonka pistepankista löytyvät muun muassa Ryan Vail, John Kosgei ja German Fernandez. Joukkuehopeaa otti Oregonin yliopisto ja pronssin pokkasi Alabama.

Naisten kisassa ennakkosuosikin paineita kantanut Coloradon Jenny Barringer kanttasi hieman jääden sijalle 134. Voittoon sen sijaan juoksi Illinoisin Angela Bizzari, joka kulutti 6km:n matkaan aikaa 19.46. Washington State Universityn Kendra Schaaf (19.51) nappasi hopeaa Florida Staten Susan Kuijken (19.57) nenän edestä. Superlupaukseksi tituleerattu Oregonilla ekaa kautta juokseva Jordan Hasay oli 18. sijalla ajalla 20.23. Naisten kisan joukkuevoiton otti Villanovan joukkue ennen Florida Statea ja Washingtonia.

[flotrack.org]

Harjamäki taas hyvässä vauhdissa

Joonas Harjamäki juoksi tärkeitä pisteitä Lamar Cardinalseille NCAA I:n South Central regionalseissa. Harjamäki sijoittui poikain maastokympillä 14. sijalle ajalla 31.27,7 kolmanneksi vauhdikkaampana lamarilaisena. Kisan voitti Arkansasin Dorian Ulrey ajalla 30.24,6 juuri ennen joukkuetoveriaan Solomon Hailea (30.25,9). Tuosta Ulreyn haastattelu ja tästä Mäyrän tarina kisasta

Samoihin aikoihin toisaalla JKU:n Jaakko Nieminen puolusti Kennesaw State Universityn värejä NCAA I:n South Regionalseissa Alabamassa. Nieminen oli KSU Owlsien toiseksi paras ajalla 32.02,3, joka riitti kisassa 45. sijaan. Owlsit sijouttuivat joukkuekisan kahdeksanneksi.


[flotrack.org, ksuowls.com, baylorbears.com]

Nummela ja Järvenpää

Aki Nummela ja Jarkko Järvenpää iskivät eilettäin Teksasissa sellaista kyytiä NCAA II Keski-Etelän aluemestaruusmaastoissa, että koulunsa Missouri Southern voitti liigansa mestaruuden. Matkana oli 10km, johon Nummela käytti 31.53 (11.) ja Järvenpää 32.10 (14.), kun kisan voittaja Amos Sang kellotti 29.53.

[mssu.edu/athletics/menscrosscountry/2009/Results-men.pdf]

USA:n maastorymistelyä

Suomalaishavaintoja:
Joonas Harjamäki selvitti 8km:n keikan ajassa 24.20 Southland Conferencen mestaruuskisassa. Tuolla ajalla irtosi kisan viides tila. Kilvan voitti Harjamäen seurakamu Francis Kasaqule uudella reittiennätyksellä 23.54. Lamar Cardinalsit olivat jo näiden suoritusten myötä neljännen kerran putkeen ko. konferenssin mestareita.

Samanlaisia voittoisia uutisia on tarjolla Atlantic Sun Conferencen mestiksistä. Jaakko Nieminen kellotti Floridassa isketyssä kisassa viidennelle sijalle ajalla 25.54 ja muutoinkin aluekonferenssissa hyvin mallanneet Kennesaw State Universityn äijät varmistivat mestaruuden itselleen.

Missouri Southern Universityn keltapaidat Jarkko Järvenpää (9. ajalla 25.26) ja Aki Nummela (11. ajalla 25.40) kisasivat jo mennä viikolla ja varmistivat konferenssin voiton.

[southland.org, atlanticsun.org & emporia.edu]

Joonas Harjamäen kuulumisia

Seinäjoen Urheilijoiden Joonas Harjamäki on juossut syksyn uuden mantereen maastokautta Lamar Cardinalsien väreissä. Viikonloppuna Joonas mitteli Pre-Nationalseissa Indianan Terre Hautessa. Viime vuonna vastaavassa (sinisessä) kisassa suomalaisia värejä edusti Mårten Boström, joka sijoittui 8km:n kisassa 18. sijalle ajalla 24.02.

Harjamäki sijoittui tänä vuonna 101. sijalle jälleen kovassa kisassa.
- Päivä oli melko kaksijakoinen. Eka kilsan rynnistin 2.51 ja sijoitus oli joku 150. Siitä kuuteen kilsaan asti nostin sijoitusta (parhaimmillaan 85.), mutta nousukiito muuttui vatsaongelmien täyttämäksi selviämistaisteluksi.

Kisan alku oli jälleen vauhdikas. Kärkipaikkaa alussa pitänyt Libertyn Samuel Chelanga luukutti ekan tonnin aikaan 2.40, joka oli lähes samaa vauhtia kuin viime vuonna. Tänä vuonna Chelanga ei kuitenkaan pystynyt petraamaan reittiennätystä (22.51), vaan joutui päästämään viime vuonna 13.30 vitosella kellottaneen Stanfordin lupauksen Chris Derrickin ohikaistalle. Derrick voitti kisan ajalla 23.27. Heikkoja kärkiaikoja selitettiin vaikealla kelillä.

Lamar Cardinalseista kovinta vauhtia piti Francis Kasagule, joka sijoittui 27:nneksi ajalla 24.13. Harjamäki kellotti 25.09 ja mielsi kelin ihan siedettäväksi.
- Suomalaiselle keli oli sopiva. Lämpöä oli 6-8 astetta ja siihen päälle kova tuuli. Reitti tosin oli tänä vuonna sateiden takia varsin märkä ja paikoin riittävän mutainen. Kärjen ajoistakin on helppo päätellä, että viime vuoteen verrattuna reitti oli raastavammassa kunnossa. Kisareitti oli hieman pidempää nurmea, mutta silti mukava. Kelpaahan näitä nurmikkokisoja juosta, koska EM-maastoissa kisataan aina nurmikolla.

Lisäksi Harjamäki kiittelee kisojen kovaa tasoa.
- Onhan täällä raastajaa tarjolla. Kun juoksee mäkisellä ja mutaisella nurmikkoreitillä 3.08/km-vauhtia, voisi kuvitella olevansa ihan hyvällä sijalla, mutta sen sijaan edellä on tasan 100 kaveria ja toisen (sinisen) kisan 97 kaveria.

Tästä näkee Pre-Nationalsien valkoisen kisan.

[raasto.com & flotrack.org]

Joonas Harjamäki kiristää tahtia

Teksasissa Lamarin yliopistossa maastokautta kyntävä Joonas Harjamäki vilautti mäyrän kynsiä HBU Invitational maastokisassa mennä viikolla. Harjamäki vei 5km:n kisan voiton ajalla 16.22. Kilva runnottiin mutaisella ja varsin vettyneellä reitillä. Harjamäki sai Lamarin valmentajalta Jake Stewartilta lietsovaa kiitosta, mutta voittonsa ei kuitenkaan nostanut Lamar Cardinalseja kisan voittoon.

[lamarcardinals.com]

Ritz MM-puolikkaalle

Tuoreehko 13 minuutin alittaja ja uusi USA:n ennätyksen (12.56,27) haltija Dathan Ritzenhein johtaa USA:n joukkuetta MM-puolikkaalla. Miesten joukkueessa juoksevat Ritzin lisäksi tuore 20km:n USA:n mestari Brett Gotcher, Andrew Carlson, viime keväänä ammattilaistunut Scott Bauhs ja James Carney.

Naisten joukkueen kärkinimi on Amy Yoder Begley, joka voitti viime sunnuntaina USA:n mestaruuden 5km:llä ja oli Berliinissä kympin MM-finaalissa kuudes. Hansoneiden Desiree Davila kellotti hienon ennätyksen Berliinin MM-maratonilla ja juoksee nyt myös MM-puolikkaalla. Heidän lisäkseen joukkueessa juoksee Serena Burla, Amy Hastings ja Elva Dryer.

[letsrun.com]

USA:n 20km:n mestaruudet ratkottu

USA:ssa on tarjolla vino pino mestaruuksia maantiehöylille. Nyt eilen valtaosan uuden mantereen ihmisistä nautti kesän viimeisestä päivästä, mutta samaan aikaan Connecticutin New Havenissa läiskittiin menemään 20km:n kisa, jonka yhteydessä ratkottiin myös matkan USA:n mestaruudet.

Naisten kisan vei 45-vuotias Colleen De Reuck varsin kelvollisella ajalla 67.21, joka on 45-sarjan ME moisella matkalla. Kisassa toiseksi juossut Missourin Serena Burla kellotti 67.38 ja kolmannella sijalla löytyy Californiassa majaileva Magdalena Lewy Boulet (68.11)

Miesten tiukan kisan vei Brett Gotcher ajalla 58.57. Tuolla suorituksella helti McMillan-tallin miehelle lippu MM-puolikkaalle lokakuiseen Birminghamiin. Hän, Mohamed Trafeh (59.01) ja Jason Lehmkuhle (59.04) kykenivät pitämään mielensä kurissa kun James Carney piti kovaa vauhtia yllä (10km: 28.56). Kolmikko jakoi keskenään valtaosan vauhdinpidosta, kunnes 19km:n kohdalla Gotcher otti sen mitä oli tarjolla.

[flotrack.org & letsrun.com]

Abdi vei kympin

Abdi "Black Cactus" Abdirahman vei eilen juostun maantiekympin USA:n mestaruuden ajalla 28.11. Mestaruus ratkottiin jo 40 kertaa juostun Peachtree Road Racen yhteydessä, ja Abdirahman sijoittui kokonaiskisassa seitsemännelle sijalle. Edellisviikonloppuna USA:n mestaruuskisojen vitosella kikkaillut Anthony Famiglietti otti toisen sijan ajalla 28.15 ja kolmanneksi kiri James Carney ajalla 28.19.

Kokonaiskisan voitti Kenian Sammy Kitwara kovalla rallilla ja hän kellotti 27.22. Kisan kakkonen Marokon Ridouane Harroufi, joka on tuttu näky uuden mantereen maantiesirkuksessa, juoksi 28.02 rinnan mitan edellä Etiopian Gashu Ibrahim Jeilania (28.02) ja Tadesse Tolaa (28.05). Kisan 35 ekaa juoksi alle 30 minuuttia, mutta mitäpä siitä kun kyseessä on maantiekisa.

Naisten kisan nopein oli Kenian Lineth Chepkurui ajalla 31.30. Etiopian Meseret Mengsitu (31.31) ja Kenian Alice Timbilili (31.33) olivat siinä tuntumassa.

[www.ajc.com/sports/]

Famigliettin itseluottamus on kunnossa

Pitkään matkavalintansa salassapitänyt Anthony Famiglietti ravasi 5000m USA:n mestaruuskisoissa. Sen verran oli kaverin itseluottamus harjaantunut, että hän paineli heti ensimmäisen kierroksen 59 sekuntiin vetäen muutkin hyvään rytmiin. Syyksi tähän hän totesi RunnerSpacen haastattelussa, että hän uskoi kykenevänsä juoksemaan alle 13.00 - vaikka yksin. Raasto.com tapasi Famin keväällä ja jo silloin miehen puheissa korostui jonkunasteinen ennakkoluulottomuus ja muurien yli tähystely. Onko se sitten hyvä vai huono selvinnee vielä ajan myötä. RunnerSpacen haastelun näkee tästä.

Lauantaina Atlantassa muuten mitellään miesten maantiekympin USA:n mestaruudesta. Fam on siellä, samoin Abdi Abdirahman ja muuan Brian Sell.

[runnerspace.com & usatf.org]

Lisää USA:n mestaruuskisoja

Toisena kisapäivänä juostiin kaksi kestofinaalia. Naisten 5000m:n juoksua lähti liikkeelle yhtenä ryppäänä. Pääjoukko eli pidemmän aikaa eloisana joukkona. Rebecca Donaghue takoi pidemmän matkaa kärjessä. Vajaa maili ennen maalia Jennifer Rhinesin veri alkoi kiehua ja hän ampaisi 68 kierroksen Kara Goucher peesissä. Sama tahti jatkui toisen kierroksen. Noin 500m ennen maalia Goucher kuitenkin irtosi virenmäiseen kiriin. Varsin irtonaiseen sellaiseen, sillä kisa oli hänelle ensimmäinen Boston maratonin jälkeen. Voittoaikansa oli 15.20,94. Rhines (15.26,92) piti toisen tilan samalla raastolla, mutta kolmannesta sijasta oli hirmuinen taisto, jonka vei Angela Bizzarri ajalla 15.33,02.

Mutta nyt on miesten finaalin vuoro... Fam, German, Tegenkamp. Jaaha. Famiglietti lähti vetämään kisaa heti aikamoista vauhtia. Eka kierros oli 59 sekuntia, mukana Tegenkamp. 1200m 3.09. Fam jatkoi takomista mukanaan 7-8 juoksijaa: Tegenkamp, Chris Solinsky, Scott Bauhs jne. Pienen hetken vauhti tasaantua 65-66 kierroksiin. German Fernandez joutui taktikoimaan ja alkoi juoksemaan pääjoukkoa kiinni issekseen - siis . Kolme tonnia taputeltiin aikaan 8.03. Tässä vaiheessa Fernandez oli vielä pääjoukkoa perässä. Fam takoi seuraavan kierroksen taas 64:ään. Ja sitten Fam pisti jarrut päälle ja iso lössi veti Famin ohi ja jäi "odottamaan" German Fernandezia. Fernandezin ohitettua Fam laukkasi takaisin kärkeen. Hampaat näkyivät. Nyt kuitenkin tilanne muuttui niin, että kisan villi kortti German Fernandez olikin mukana porukassa. 4200m:n kohdalla oli selvää, että Famin peli oli pelattu. Chris Solinsky, Tegenkamp rinta rinnan loppusuoran alussa, perässä nuori Evan Jager samasta seurasta. Tegenkampin viimeinen kierros oli 53 sekuntia, ja sillä hän varmisti voiton ajalla 13.20,57. Chris Solinsky kellotti 13.20,82 ja Jagerille saatiin ajaksi 13.22,18. German Fernandez oli viides ajalla 13.25,46, joka on samalla uusi USA:n junioriennätys. Famiglietti hyytyi kahdeksanneksi ajalla 13.33,63.

[flotrack.org]

USA:n mestaruuskisojen satoa

USA:n mestaruuskisat ja MM-Berliinin karsinta alkoivat tänään Eugenessa Oregonissa. Muutaman ennakkoon hehkutetun nuoren tie katkesi jo alkueriin. Naisten tonnivitosella Jordan Hasay ei selviytynyt jatkoon. Kovin vauhtia alkuerissä pitivät Christin Wurth (4.11,84), Shannon Rowbury (4.15,19) ja Sarah Bowman (4.12,24). Myös estejuoksijana enemmän tunnettu Anna Willard selvisi jatkoon (4.13,31). Jatkoon tarvittiin tällä kertaa aika 4.16,54, jonka juoksi Molly Lehman.

Miesten vastaavalla matkalla German Fernandezia ei näkynyt radalla lainkaan, joten hän panostanee täysiä vitoselle. Sepä ei viimeisessä erässä juossutta Leonel Manzanoa pahemmin haitannut, kun hän irtosi alkuerien herkimpään kiriin ja kovinpaan aikaan, 3.39,91. Dorian Ulrey (3.41,42), William Leer (3.42,18) ja Lopez Lomong (3.44,62) olivat myös selvillä vesillä alkuerissä. Alan Webb kiri itsensä jatkoon ajalla 3.42,35. Miesten tonnivitosella selvittiin jatkoon ajalla 3.41,60. Tämän ajan kellotti Darren Brown.

Lagatin Bernard valitsi ensimmäisenä päivänä kisamatkakseen kasin, jolla hän selvitti tiensä jatkoon (1.48,59). Alkuerien kovinta vauhtia pitivät kuitenkin Christian Smith (1.47,84), Khadevis Robinson (1.48,07) ja Nicholas Symmonds (1.48,07). Viimeinen jatkoon päässyt oli Andrew Dawson ajalla 1.48,85. Naisten kasilla alkuerien kärkitilat jakoivat Alysia Johnson (2.04,39), Hazel Clark (2.04,39) ja Latavia Thomas (2.04,58) Viimeinen jatkopaikka helti ajalla 2.05,59, jonka juoksi Aja Jackson.

Miesten esteiden alkuerät otti nimiinsä Daniel Huling ajalla 8.34,13. Muita jatkoon juosseita olivat muun muassa Brian Olinger (8.34,85), Benjamin Bruce (8.34,90), Joshua McAdams (8.34,97) ja Thomas Kloos (8.35,12).

Naisten 10000m oli illan ensimmäinen finaali. Siinä Shalane Flanagan hieman muiden avustuksella veti pääosan matkaa kärjessä. Puolimatkan tapasivat ajassa 15.51. Noin 6,5 kilsan kohdalla Flanaganin kanssa taivalsi enää Amy Begley. Begley itse asiassa huolehti vetohommista pidemmän matkaa, ja lopussa kävikin niin, että Begley päästi Flanaganin vähän niin kuin vahingossa sisäkaarteen puolelta ohi. Loppusuoralla Begley oli kuitenkin noussut takaisin Flanaganin rinnalle ja hän lopulta piti paikkansa. Viimeinen 400m luukutettiin 67 sekuntiin. Begleyn voittoaika oli 31.22,69, kun Shalane Flanagan kellotti 31.23,43. Katie McGregor sinnitteli pronssille ajalla 32.08,04.

Miesten kympin finaali oli paikallisittain aika nimekäs. Nuorisoa edusti Galen Rupp ja laajemmin tunnettuja kolleja olivat Black Cactus, Meb, Ritz, Torresin veljekset sekä Ed Moran, joka melkein yllätti Mebin USA:n mestaruusmaastoissa keväällä. BC eli Abdi Abdirahman lähti vetämään kisaa omaa tahtiaan, mutta pääjoukko pysytteli siinä tuntumassa. Ennen pitkää Cactuksen perässä ja rinnalla nähtiin Meb, Rupp, Ritz... Ritzenheim ottikin kärkisijan 4km:n jälkeen haltuunsa ja Abdirahman alkoi hyytyä siinä samalla. Ritzheinin johdolla puolimatka taittui aikaan 14.12. Kärjessä paukutettiin 63-65 kierroksia. Muutama kierros tämän jälkeen kukaan ei oikein halunut vetää kisaa. Tässä vaiheessa kärkisakin nuorimpia kolleja, Galen Rupp, vain seurasi muiden puuhailua. James Carney ei muuten mamoillut Ritzin noustessa uudelleen vetämään 64:sia. Pian kuitenkin kärjessä pauhasivat Ritz ja Rupp. Rupp lopetti kyttäilynsä 500-600m ennen maalia ja pyyhkäisi maaliin suurella riemulla kantaen viimeistä kertaa yliopistonsa paitaa. Voittoaikansa 27.52,53 on kelpo. Dathan Ritzenhein piti toisen tilansa ajalla 27.58,59 ja hyvin muiden kanssa sinnitellyt Tim Nelson nousi MM-Berliinin joukkueeseen ajalla 28.01,34. James Carney (28.13,37), Edward Moran (28.34,54) ja Meb Keflezighi (28.35,49) jakoivat seuraavat sijat. Keväällä ongelmien kanssa taistellut Abdi Abdirahman oli kahdeksas ajalla 28.35,79.

Kisoja voi seurata flotrack.org ja runnerspace.com -sivuilla.

[flotrack.org]

USA:n MM-maratonjoukkueet

USA:n yu-liitto julkisti tässä miesten ja naisten maratonjoukkueet MM-Berliinin koetukselle. Miesten joukkueessa juoksevat hyvää kevätkuntoa ilmaissut Dan Browne (2.13.23) ja lähes täydessä jumissa pitkin kevättä raastanut Nate Jenkins (2.14.56). Molemmat valittiin joukkueeseen vuoden 2007 olympiakarsintojen perusteella. Heidän lisäkseen Justin Young rullasi tiimiin viime vuoden Rotterdamin suorituksella, 2.13.54. Kaksi muuta juoksijaa ovat Fernando Cabada (2.16.32) ja Matt Gabrielson (2.17.38), jotka sijoittuivat kärkisijoilla USA:n mestaruusmaratonilla viime lokakuussa. Partapotentiaalia joukkueessa edustaa Nate Jenkins.

Naisten joukkueeseen valittiin Kara Goucher (2.25.53), joka juoksee Berliinissä kolmannen maratoninsa kymmenen kuukauden sisään. Hansonsien tukema Desiree Davila (2.31.33) on joukkueessa, samoin Paige Higgins (2.33.06). Molempien kisapassi leimattiin viime syksyn Chicagon maratonin tuloksista. Vuoden 2008 keväällä Bostonissa juostun naisten olympiakarsinnan myötä kisajoukkueeseen valittiin Zoila Gomez (2.33.53) ja Tera Moody (2.33.54).

[usatf.org]