Mizuki Noguchi halajaa olympiamaratonille

Mizuki Noguchi, tuo Japanin oma maratonmisu, on valmistautunut tammikuussa juostavalle Osakan olympiakarsintamaratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Vuoden 2004 olympiavoittaja ja maratonin Aasian ennätysnainen (2.19.12) Noguchi on kärsinyt viimeisten vuosien aikana jalkavammoista kuin marjastaja hyttysistä. Inhottavien vammojen takia Noguchi ei ole pystynyt juoksemaan 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle sitten vuoden 2007 marraskuun, jolloin hän pisteli Tokiossa niinkin mukiinmenevän ajan kuin 2.21.37. Uransa kamalimman paikan hän koki muutamaa päivää ennen Pekingin olympiamaratonia vuonna 2008, kun hän joutui vetäytymään olympiavoiton puolustamisesta vasemman jalan sanottua yhteistyösopimuksen kerta kaikkiaan irti ilman maratonammattiliitolle tehtävää ennakkovaroitusta. Sen jälkeen Noguchin paluuyritykset ovat kilpistyneet kerta toisensa jälkeen vammoihin. Niinpä monet ovat olleet varmoja siitä, että Noguchin juoksut huipputasolla ovat juostu, mutta sitkeästi tämä maratonsitkutar on jatkanut comebäkkiyrityksiään comebäkkiyritysten perään, puhumattakaan comebäkkiyrityksistä.

Viime aikoina tunnelin päässä on alkanut taas näkyä valoa, sillä Noguchi on pystynyt valmistautumaan Osakan maratonille niin kuin maratonille kuuluu valmistautua. Boulderissa, Coloradon vuorilla hän on vedellyt muina naisina lähes 60 kilometrin päiviä (todennäköisesti kovaa) ja 40 kilometrin pitkiä lenkkejä (todennäköisesti vielä kovempaa). Ei siis ihme, että hänen suustaan on kuultu maratonluottoa huokuvia lausuntoja, kuten: "Meitsi on juossut hyvin. Olen ollut yhtä hyvässä iskussa kuin ennen Pekingin olympiamaraa". Tai: "Olen niin, niin, [niin x 42195, toim. huom.] onnellinen, että pystyn taas mättämään kovaa harjoitusta". Tai: "Ensi kertaa sitten vammavuosieni olen pystynyt leipomaan 40 kilometrin lenkin". Tai: "Maratonviimeistelyssäni meitsi tulee panostamaan määrän lisäksi nopeuteen". Nopeuttahan Noguchilla on ainakin aiemmin piisannut, onhan hänen puolimaratonin rekordinsa 1.07.43. On täysin tarpeetonta sanoakaan, on täysin turha mainita, on sanomattakin selvää, on ilmeistäkin ilmeisempää, että raasto.com toivoo Noguchin juoksevan Osakassa riittävän hyvin päästäkseen Japanin olympiajoukkueeseen ja pystyvän juoksemaan myös Lontoon olympiakisoissa. Tuo vastoinkäymisistä lannistumaton maratonyrittäjätär olisi sen totta vieköön ansainnut.

[japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]

Kawa täydessä maratonkeskittymättömyydessä

Japanin Yuki Kawauchilta on riistäytynyt maratonriippuvuus pahemman kerran valloilleen. Vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hän juoksi Fukuokassa ajan 2.09.57, Kawa oli jälleen maratonia hitsaamassa. Tällä kertaa paikkana oli Hofun maraton, jossa Kawa juoksi 2.12.33. Tuolla ajalla hän sijoittu toiseksi Mongolian parhaan maratonpojan, Serod Bat-Ochirin jälkeen (2.11.56). Seuraavaksi Kawan suunnitelmissa on juosta maratonin helmikuussa Tokiossa, jossa hän tavoittelee olympialippua kuin nörtti energiajuomaa.

Moni miettii Kawan touhujen järkevyyttä, onhan mies vetänyt jo kuluneen vuoden aikana ennen Hofun ja Fukuokan maratoneja mm. Tokion maratonin helmikuussa (sijoitus kolmas, aika 2.08.37), Daegun MM-maratonin elokuussa (sijoitus 16, aika 2.16.11) ja Osakan maratonin lokakuussa (sijoitus neljäs, aika 2.14.31). Lisäksi Kawa vietiin sairaalaan kesäkuisessa Okinoshiman 50 km:n ultrakisassa, jossa hän vajosi tajuttomana kanveesiin vain 600 metrin päässä maalista. Voiko kenenkään kone ja jalat kestää tuollaista rallatusta kovin pitkään? Raasto.comi toivoo, että Kawa ei pilaa maratonriippuvuudellaan ja maratonkeskittymättömyydellään maratonolympiamahdollisuuksiaan kuin maratonhullu maratonterveyttään.

[raasto.com & japanrunningnews.bogspot.com]

Ndambiri voittoon Fukuokan maratonilla - Kawa paras japanilainen

Fukuokan maraton juostiin Fukuokassa, vain Fukuoakassa, eikä missään muualla kuin Fukuokassa, puhumattakaan Fukuokasta.Siellä voittoon viiletti Kenian kotimaakseen tunnustava, mutta Japanissa asuva ja Komori -firman palkkalistoilla juokseva Josphat Ndambiri ajalla 2.07.36. Kyseessä oli Ndambirin ensimmäinen maratonkilpa, mutta hän ei totta vieköön ole aloittelija, mitä tulee kestävyyspitoiseen juoksuun. Mies on nimittäin ehtinyt jo urallaan juosta 10 000 metriä alle 27 minuutin ja edustaa maataan MM-kisoissa. Aikamoinen veijari on siis kyseessä. Ndambiri ratkaisi Fukuokan kilvan voiton juoksemalla 25-30 kilometrin välisen vitosen niinkin mukiin menevään aikaan kuin 14.32. Tällaisessa rillutuksessa ei ymmärrettävästi kukaan muu pysynyt mukana, joten Ndambiri sai lasketella loppumatkan maaliin rattoisasti rallatellen (esim. 35-40 kilometrin väli 15.45). "Meitsin plääni on juosta mara keväällä Lontoossa, Rotterdamissa, Pariisissa tai Bostonissa", sanoi Kenian olympiajoukkueeseen hinkuava voittaja kilvan jälkeen. Mikäli hän todellakin meinaa tunkea itsensä Kenian joukkueeseen, siihen ei keväällä riitä mikään kuin maailmojen ennätys. Sen lisäksi siihen tarvitaan maailmojen ennätys. Maailmojen ennätys siihen tarvitaan lisäksi. Siihen maailmojen ennätys lisäksi tarvitaan.

Myös Fukuokassa toiseksi sijoittunut mies oli Kenialainen, joka tienaa leipänsä juoksemalla japanilaisen firman nimeen. Hänen nimnesä on James Mwangi ja hän kulutti martyyn ja tonyyn aikaa 2.08.38. Se on aika mukavan puoleista noin 3.02/km-luikua, mietti moni maratonfäni päätään miettiväisesti haroen.

Kilvan kolmanneksi paras oli puolestaan Japanin suosikkipoika, täyttä työpäivää painava maailman paras maratonamatööri Yuki Kawauchi tulosella 2.09.57. Olemalla kilvan paras japanilainen hän tarrasi jollain lailla kiinni olympialippuun Lontoota ajatellen, mutta tuskinpa vain Kawan niukka 2.10 alitus tulee siihen riittämään, kunhan kaikki jäljellä olevat Japanin olympiakarsintamaratonit on saatu päätökseen. Tämän Kawa tiedostaa itsekin ja niinpä hän sanoi kilvan jälkeen Fukuokan olleen hänelle vain verryttelyjuoksu alkukevään Tokion maratonia ajatellen. Sinne hän tähtää täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Myöskään Japanin olympiavalitsijat eivät olleet tyytyväisiä japanilaismiesten esityksiin Fukuokassa, sillä kukaan heistä ei pystynyt maratonin aikana kiihdyttämään yhtään vitosta alle 15 minuutin.

Kärkikolmikon lisäksi kukaan ei Fukuokassa alittanut 2 tuntia ja kymmentä minuuttia, joten kilpa oli niin juoksijoille kuin maratonfaneillekin raaka pettymys. Neljäntenä maalin saavutti Japanin Masato Imai 2.10.32 kuluttua lähtölaukausta. Paras eurooppalainen oli Venäjän passia verkkareidensa taskussa kantava Dimitri Safronov. Hän juoksi 2.11.29 ja sijoittui viidenneksi. Entä kuka oli kilvan kuudes? No, hänen sai syntymätoditukseensa nimekseen Kazuhiro Maeda. Tuskinpa silloin monikaan vielä aavisti, että vielä joskus tuo kapaloissa rääkyvä ihmispolo tulisi juoksemaan Fukuokassa 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle aikaan 2.11.46. Seitsemänneksi sijoittui jokunen vuosi sitten Fukuokassa 2.07-ajan leiponut Dimitri Baranovski Ukrainasta ajalla 2.12.08. Tämä viiden minuutin päähän jääminen omasta rekordista olympianäyttöjuoksussa sai tuskin Dimitriä kilvan jälkeen kovinkaan hilpeälle mielelle hänen istuskellessaan kisahotellin saunaun lauteilla 100 prosenttisessa maratonmiettiväisyydessä.

Kunhan muutkin maratonkoneet olivat saaneet kilpansa päätökseen, oli tämän vuoden Fukuokan kilpailu kilvoiteltu, ja Japanin samenttiseen pehmeään iltaan vei monen maratonpettyneisyydessä kärvisteleväisen kärvistelijän kärveistelyn kärvistelemä tie.

[iaaf.org & raasto.com]

Aikamoista maantierockäänrollia Aktia cupissa

Vantaalla juostiin 20.11. kauden ensimmäinen Aktia cupin osakilpailu. Siellä moni laittoi jalalla koreasti. Siellä moni oli täynnä maantieluottoa kuin rokkari viinajuottoa. Siellä moni oli vauhtihullulla päällä kuin pikaluistelija jäällä. Niinpä 14 sälliä ravasi kympin alle 34 minuutin. Heistä yhdeksän laukkasi alle 33 minuutin. Heistä viisi loikkasi alle 32 minuutin. Heistä ei kukaan viuhtonut alle 31 minuutin, vaikka läheltä piti. Viime kesän Kalevan Kisojen kympin pronssipoika, Sjundeå IF:n raikulipoika Jarkko Hamberg heittäytytyi maaliin ajassa 31.02. Hänen jälkeensä maaliviitoituksella hampaitaan esitti viime kesän Kalevan Kisojen esteiden pronssipoika, Naantalin Löylyn Rami Tuokko (31.30). Sen jälkeen maalilinjan valtasi viime kesän Kalevan Kisojen 1500 metrin pronssipoika, Heinolan Iskun Riku Marttinen (31.37). Paljoa ei hänelle jäänyt Sjundeå IF:n maratonässä Lauri Lipiäinen. Hän käytti 10 000 raastoisaan metriin aikaan 31.42. Hänen jälkeensä maalin jälkeisessä kanveesissa kiviä sylkivät mailerit Panu Jantunen Parikkalan Urheilijoista ja Joonas Lehtinen Turun Urheiluliitosta. Heidän tuskansa loppui ajoissa 31.50 ja 32.10. Tämän jälkeen maalisen linjan yllä nähtiin kansainvälinen vieras. Sälli, jonka mutsinsa risti David Brickhill-Jonesiksi juoksi nimittäin 32.26. Siitä ei puolestaan kulunut kauaakaan, kun jo Porin Yleisurheilun kotiseurakseen tunnustava Tommi Sundell oli maalissa (32.34). Hänen jälkeensä samassa tilanteessa nähtiin hetkeä myöhemmin kilvan kolmanneksi paras Sjundeålainen, kevään SM-maastojen mitalipoika Petteri Muukkonen (32.36). Sitten miehiä lappoikin maaliin kuin poliitikkoja vankilaan. Toivoa sopii, että miesten kunto kehittyy kauden 2011-2012 aikana sillä tavoin, että he eivät olleet marraskuussa parhaassa kunnossaan.

Naisten kilpa Vantaalla ei yltänyt suhteessa vastaaviin sfääreihin kuin miesten. Toki seitsemän naista sai kymppinsä päätökseen ennen kuin kello oli päällittänyt 40 minuuttia. Voittajaksi sahasi Oulun Pyrinnön Minna-Maria Kangas ajalla 35.47. Hänen jälkeensä olikin aika lailla välissä tyhjää ilmaa ennen kuin seuraava, Nummen Kipinän esteässätär Viivi Rantanen saavutti maaliin. 37.49 häneltä siihen kului. Kilvan kolmas raastotar oli KU 58:n kivenkovan maantietallin Sari Juuti (38.06). Hän puolestaan kukisti muutama vuosi sitten Hampurin maratonilla 2.50-tuntumaan leiponeen HKV:n Matleena Livsonin jonkinlaisella erolla. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Livsoni nähtiin maalilinjan yllä tarkalleen 38.27 kuluttua lähtölaukauksen armottomasta pauhusta. Siiten maalissa nähtiin Keski-Uusimaan Urheilijain värit, sillä Tiina Puranen juoksi niinkin mukavan tuloksen kuin 38.43. Hänen perässään maaliin raikuloi Lahden Ahkeran logoa 100 prosenttisessä ylpeydessä kantava Pauliina Utriainen. Hänelta kului tasan kymmeneen kilometriin, vain kymmeneen kilometriin, eikä enempää eikä vähempää kuin kymmeneen kilometriin 38.56.

Kun kilpa oli kaikkien osalta saatu päätökseen, on täysin tarpeetonta mainitakaan, että kotimatkalla juoksijain autoissa ei soinut mikään muu bändi kuin Iron Steel.

Maratonkonetar Sinikka Keskitalo on kuollut

Tämän vuoden aikana viikatemies on niittänyt kestävyysjuoksusihmisiä ennennäkemättömään tahtiin. Vuoden aikana joukostamme ovat poistuneet mm. Jukka Toivola, Tapio Pekola ja viimeisimpänä eräs suomalaisen naismaratonjuoksun uranuurtajista, Sinikka Keskitalo. Tämä Tampereen Urheiljat 38 -seuraa edustanut maratonkonetar (s.29.1.1951, k. 25.10.2011) oli mukana naisten ensimmäisellä olympiamaratonilla vuonna 1984 Los Angelesissa. Siellä hän sijoittui 15:nneksi ajalla 2.35.15. Kaksi vuotta nyöhemmin hän kamppaili Stuttgartin EM-kisoissa ankarasti maratonmitalista, mutta tuloksena oli neljäs sija ajalla 2.34.31. Ehkä parhaan arvokisajuoksunsa Keskitalo veti kuitenkin Rooman MM-pätsissä vuonna 1987, missä 42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostavan 195 metrin jälkeen hän löytyi maalista maapallomme kahdeksanneksi parhaana toonarittarena, kellon kertoen aikaa kuluneeksi 2.35.16. On sanomattakin selvää, että siinä kelissä tuo oli verratton suoritus. Oman maratonrekordinsa 2.33.18 Keskitalo leipoi Bostonissa vuonna 1986. Keskitalo juoksi maratonin alle 2.40 joka vuosi 1983-1990. Puolimaratoni kulki häneltä parhaimmillaan aikaan 1.11.45. Myös SM-kisoissa Keskitalo teki vuosien varrella kovaa jälkeä. SM-kultaa hän saalisti paitsi maratonilla (viisi kultaa), myös SM-maantiellä ja Kalevan kisojen kympillä. Keskitalo oli epäilemättä eräs parhaita suomalaisia naiskestävyysjuoksijoita, jotka ovat maamme kamaraa kuuna päivänä tallanneet.

[raasto.com & tilastopaja.fi]

G. Mutai piti ihmiskyvyn rajoja pilkkanaan New Yorkissa

New Yorkissa juostiin tänään maraton. Siellä moni himosi maratononnistumista kuin rokkari skeban skulausta. Jotkut siellä onnistuivatkin, vaikka Nykin reitti ei vetele nopeudessa vertoja monillekaan muille. Tämä johtuu siitä, että siellä maratonreitille on valikoitunut erinäisiä siltoja, jotka eivät ole kovin pieniä, saatikka mäettömiä. Myös muunlaista muuta nyppylää ja näppylää sisältyy reittiin. Ei siis ole ihme, että kukaan ei ennen tätä päivää ollut pystynyt juoksemaan New Yorkissa 42 kilometriä lisättynä 195 metrillä sen kovempaa kuin 2.07.43, mikä ei ole nykyisen maratontason vallitessa kummoinenkaan aika. Tälle reittiennätykselle näytettiin nyt pitkää nenää kuin pukumiehelle rock'n roll kapakassa.

Kävi nimittäin niin, että Kenian Geoffrey Mutai lähti viimeisen kympin alkaessa sellaiseen loikkaan, että muut jäivät hänestä hetkessä kuin tangomuusikot steedmetalkitaristin völjystä. Mutain jalat läpsyivät vielä 38 kilometrin paalullakin pakaroihin aivan kuin maratonista ei olisi hänelle kummoistakaan vastusta, eikä siitä ollutkaan. Täysin ylivoimaisen viimeisen kympin kiihdytyksen jälkeen (ajan täytyy olla 28 ja jotain) Mutai saapui maaliin New Yorkin mittapuulla käsittämättömässä ajassa 2.05.06, joka vastaa raasto.comin kisastudiossa kilpaa seuranneen vanhan New Yorkin ja Berliinin kävijän mukaan 2.02-aikaa Berliinissä. Se on siis suhteessa kovempi veto kuin Mutain 2.03 kevällä Bostonissa.

Vallattomasti riuhtoneen Mutain takanakin juostiin kovaa. Toisena maalilinjan ylitti tämän vuoden Lontoon maratonin voittaja ja vuoden 2009 MM-hopeamitalisti, Mutai hänkin, etunimeltään Emmanuel, kotoisin Keniasta. Hän loikki kimmoisasti kuin jousen syönyt kenguru maaliin ajassa 2.06.28. Edellisestä kaksikosta poiketen kolmanneksi sijoittuneen kaverin sukunimi ei ollut Mutai, eikä hänen kotimaansa ollut Kenia. Ei suinkaan, vaan syntyessään hän oli saanut Etiopian kansalaisuuden ja nimekseen Tsegaye Kebede. Tämä vuoden 2008 olympiamaratonin ja vuoden 2009 MM-maratonin pronssipoika sekä urallaan myös Lontoon, Fukuokan ja Pariisin maratonit voittanut veijari juoksi tällä kertaa 2.07.14.

Hyvin juoksi myös toinen Etiopian kaveri, takavuosien maastojuoksun maailmanmestari ja viime vuoden New Yorkin maratonin voittaja Gebre Gebremariam. Hän veti tasan 2.08. Paljon ei hänelle jäänyt vanha kunnon maratonjyrä, kaksinkertainen maratonin maailmanmestari (Pariisi 2003 ja Helsinki 2005) ja vuoden 2008 olympiamaratonin hopeamitalisti, Marokon Jaouad Gharib. Hänen aikansa 2.08.27 kertoo, että viimeistään ensi kesänä Lontoon olympiamaratonilla Meksikon Andres Espinosan Veteraanien ME 2.08.46 natisee liitoksistaan. Myös USA:n Meb Keflegzighin tämänkertaiselle tulokselle 2.09.13 monet maratonfanit nostavat hattua. Meb näet rikkoi oman persoonallisen maratonrekordinsa kahdella sekunnilla. Muista juoksijoista minittakoon Sveitsin Vikton Röthlin, jonka aika 2.12.26 (sijoitus 11.) pitäisi riitää olympianäytöksi maansa olympiaiselle komitealle. Sitä vastoin ei ole lainkaan selvää, että vuoden 2008 5000 metrin olympiaseiskan, Meksikon Juan Luis Barrioksen 2.14.10 (sijoitus 13.) riittäisi Meksikon komitealle. Tuosta maasta kun on perinteisesti tullut maratoonareita kuin traktoreita Neuvostoliitosta.

New Yorkin naisten kilvassa Kenian Mary Keitany oli pullollaan maratonluottoa. Itse asiassa hän oli niin pullollaan, että kaikki kunnioitus maratonia kohtaan sekä terve maratonpelkääväisyys olivat poissa. Kenties hyvin sujuneesta Lontoon maratonista (siellä viime keväänä 2.19.19) johtuen Keitany uskoi olevansa kovempi kuin maraton. Muuten ei voi selittää hänen alkuvauhtiaan (ensimmäinen vitonen 16 minuuttiin, sisältäen lähtösillan ylämäen). Tällainen maailmanennätysvauhti New Yorkin raskaalla reitillä kostautuu 100 prosenttisen varmasti. Ei siis ollut ihme että jo puolikkaan pisteellä (noin 1.08) vauhti oli hidastuvainen ja 25 kilometrin tapilla Keitanyn loru voiton suhteen oli loppu, vaikka hänen eronsa siinä vaiheessa takana saalistaviin olikin yli kaksi minuuttia. Enteet olivat kuitenkin siksi selvät, että takana tulevat Firehiwot Dado ja Buzunesh Deba Etiopiasta saavuttivat Keitanyn ennen 40 kilometrin paalua. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun he jo paremman tekemisen puutteessa lähtivät omille teilleen, vain omille teilleen, eivätkä mihinkään muualle kuin omille teilleen. Lopulta voittajaksi nelisti Dado ajalla 2.23.15 ennen Debaa (2.23.19). Kuin ihmeen kaupalla maaliin selvinnyt Keitany oli kolmas (2.23.38).

Sen jälkeen naisia lappoikin maaliin kuin tiluttajia koesoittoon, joista mainittakoon Portugalin Ana Dulce Felix (sijoitus 4., aika 2.25.40), Uuden Seelannin Kim Smith (sijoitus 5., aika 2.25.46), Kenian Caroline Cheptonui Kilel (sijoitus 6., aika 2.25.57), Kenian Caroline Rotich (sijoitus 7., aika 2.27.06), Ruotsin Isabellah Andersson (sijoitus 8., aika 2.28.29), Britannian Jo Pavey (sijoitus 9., aika 2.28.42) ja Venäjän Galina Bogomolova (sijoitus 10., aika 2.29.03). Heidän lisäkseen kukaan muu maratonkissa ei ehtinyt maalisen linjan ylle ennen kuin kello oli käynyt kaksi tuntia ja siihen vielä 30 minuuttia päälle. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tämänkertainen New Yorkin maraton oli kilvan historiassa vertaansa vailla.

[ingnycmarathon.org & raasto.com]

Kipsang ME:n partaalla Frankfurtissa

Frankfurtissa, tuossa rahanhimoisten pankkimaakareiden keskuksessa, kipaistiin vastikään 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä palan painikkeeksi. Eikä miten tahansa kipaistukaan, vaan vallan raikulimaista vauhtia. Kävi näet niin, että Kenian kansalainen, Wilson Kipsang nimeltään juoksi ohi viiden kilometrin paalusta 14.49 kuluttua lähtölaukauksesta. Sen jälkeen hän jolkotti kymmenen kilometrin tolpan ohi ajassa 29.26. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun hänet nähtiin jo 15 kilometrin peitsellä, kellojen näyttäessä kuluneeksi 43.59. Kuinka sitten kävi? No, kuinkapa muutenkaan kuin siten, että 20 kilometrin mopo ylittyi 58.31 kuluttua kilvan lähdöstä. Se puolestaan merkitsi sitä, että puolimatkan väliajaksi muodostui kotvan kuluttua 1.01.40. Tässä vaiheessa maratonfanien into oli jo yhtä piukassa kuin nahkapöksyt saksankielen opettajalla.

Niin jatkui maratoni kulkuaan, eikä vauhti osoittanut pienempiäkään talttumisen merkkejä. Ei suinkaan, vaan 25 kilometrin runko saavutettiin ajassa 1.13.08. Vielä silloinkin tässä hurjassa ravissa oli vauhtihullun Kipsangin lisäksi mukana vielä kuusi lämminveristä maratoonaria. Alkupuolen kepeä rallattelevaisuus alkoi kuitenkin olla monen kohdalla muisto vain ja esimerkiksi Etiopian Deriba Mergan kasvot alkoivat vääntyä tuskaiseen irveen ja askellus muuttua kulmikkaaksi kuin piirustukset insinöörin pöydällä.

Niinpä ei ollut ihme, että Mergan pää alkoi olla 30 kilometrin kohdalla maratonpölkyllä, eikä hän maalia nähnyt. Sen sijaan Kipsang (1.27.49) sen kuin vain jatkoi öljyistä luikuaan kohti ME-aikaa. Se alkoi olla monen mielessä viimeistään 35 kilometrin viistalla (1.42.43), mutta mikä mielenkiintoisinta, Kipsangin mukana oli vielä tässäkin maratonvaiheessa kaksi verratonta maratonrallattajaa. Heidän mutsinsa ja ukkonsa opettivat heidät aikoinaan tottelemaan nimiä Levy Matebo ja Peter Kirui. Keniassa tämä tapahtui. Kaukana eivät myöskään olleet maratonveljet nimiltään Philip Sanga ja Albert Matebor (1.42.56). On täysin tarpeetonta mainitakaan, että näille kavereille joku 3 minuutin vauhti kilometriä kohden on aivan liian hiljaista, sillä moinen himmailu kerää helposti liikaa karstaa heidän koneisiinsa. Niinpä he juoksivat vielä näinkin kaukana lähdöstä reilusti tätä kovempaa.

Mitä sitten tapahtui? No eipä mitään kummempaa kuin, että vasta 40 kilometrin laatalla Kipsang oli yksin keulassa. Silloin kello kertoi ajoitukseksi lukemat 1.57.19. Tässä vaiheessa maratonfänit tekivät päissään maratonlaskutoimituksia aivot täynnä maratonaivoituksia ja päätyivät siihen, että ME on mahdollinen, mutta se vaatii lähes, vaan ei läheskään Stefumaista rallatusta (mallia Ateena 2004) viimeisellä 2 kilometrilla ja siihen vielä päälle juostavalla 195 metrillä. Kovasti Kipsang viimeisillä kiloisilla metreillä koitti, mutta valitettavasti kello on tunteeton kone, joka kävi tällä kertaa liian nopeasti. Niin saapui Kipsangi maaliin ajassa 2.03.42, vaivaiset neljä sekuntia liian myöhään ME tulosta ajatellen. Se saattaa kalvaa häntä myöhemmin kuin kivikossa tylsytetty puukko.

Verrattoman Kipsangin takanakin tehtiin pahaa maratonjälkeä. Toisena maaliin ennätti Levy Matebo tuloksessa 2.05.16. Se ei ole huono tulos, kuten ei myöskään ole kolmanneksi sijoittuneen Albert Mateborin lallatus 2.05.25. Neljättäkään miestä ei jouduttu odottamaan pitkään maaliin saapuvaksi. Asia oli näet niin, että Philip Sanga korskui maalisen linjan ylle 2.06.07 kuluttua lähdöstä. Hyvin lopun laukka-loikannut edellä olevien herrojen maanmies Robert Kiprono Cheruiyot puolestaan yllätettiin maalista ajassa 2.06.29. Sen sijaan vielä 35 tikulla kärjessä sahannut Peter Kirui vähän sakkasi lopussa, mutta kenenkään on siitä huolimatta turha sanoa hänen aikaansa 2.06.31 kelvottomaksi valuutaksi maratonin maailmanmarkkinoilla.

Kilvan seitsemänneksi muuten sijoittui kenialainen juoksija. Hänen nimensä on Chumba Dickson Kiptolo. Hänen aikansa oli 2.07.23. Etiopian värejä kilvassa puolusti parhaiten Siraj Gena. Hän ilakoitsi maalissa 2.08.31 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka saapui seuraavaki maaliin tanssimaan maratonsambaa? Ei enempää eikä vähempää kuin Koechin Duncani. Hänen kotimaansa on Kenia. Häneltä kului siihen 2.08.38. Jotta kilvan tason kovuudesta ei jäisi kenellekään epäselvyyksiä, kerrotakoon vielä että kymmenenneksi sijoittunut Henry Sugut, monien tapaan Kenian poikia, aloitti valmistautumisen kisahotellissa odottavaan saunaan ajassa 2.08.56.

"Kuinka kävi oman kotimaanosamme maratonpoikien", tuumi moni eurooppalainen maratonfani leukojansa sivellen, silmät maratonmiettiväisyydestä viiruina. Aika hyvin maratonista selvää tekivät 12. sijalta tulosluetelosta löytyvä Puolan Henryk Szost, sillä hän ohitti maalisen linjan ennen kuin kello oli raksuttanut kaksi ja kymmenen (2.09.39). Heti perässä Szostia jäljestivät Ranskan Meftah Abdellatif (2.09.46) ja Venäjän maratonässä Aleksei Reynkov (2.09.54). "Huh-huh, onneksi ei tullut päällitystä", kuulivat jotkut tämän maratontrion maalissa puhisevan.

Aika mukavan tuloksen pisteli myös Venäjän Grigori Andrejev, sillä tuloksisessa luettelossa hän löytyy riviltä 19, perässään aika 2.10.25. Luultavasti myös Itävallan Günther Weidlinger saavutti tavoitteensa eli olympiapaikan ensi vuoden olympiamaratonille juoksemalla ajan 2.12.23. Jos nimittäin Itävällan olympiakomitea ei vanhaa kunnon Güntheriä tämän näytön perusteella kilpaan valitse, sen johtoporras on melkein yhtä dorka kuin Suomen vuonna 1984. Ikään kuin tässä iloisessa maratontulituksessa ei olisi tarpeeksi, on vielä syytä mainita Puolan Marius Gizynskin oiva maratoveto, 2.12.34.

Myös suomalaiset maratonpojat lähtivät kilpaan kovin ja vielä kovemmin odotuksin. Parhaiten heistä maratonselviytyi Francis Kirwa, joka on kärsinyt jatkuvista loukkaantumisista sitten vuoden 2008 loistavasti menneen Pekingin olympiamaratonin. Tällä kertaa Kirwa löi maratonkorttinsa pöytään heti alkumatkalla lähtemällä liikenteeseen 2.12 vauhtia, mutta viime vuosien harjoittelutauot olivat vaatineet veronsa, joten Kirwa saapui maaiin maratonin päätteeksi ajassa 2.19.08 (sijoitus 42 eli maraton). Miika Takala ylitti maalisen linjan 2.23.26 kuluttua lähdöstä. Pasi Huhtala leipoi selvän uuden meratonrekordinsa 2.34.39. Samoin taisi tehdä Darby Thomas (2.35.05). Veli-Heikki Koivu (2.35.58) sen sijaan jäi kolmisen minuttia viime vuonna Berliinissä juoksemastaan rekordista ja Petri Juuti (2.36.00) reilut kaksi minuutia kolme vuotta sitten Hampurissa juostusta omastaan. Kuorikosken Pete pisteli 2.36.40 ja vanha suunnistaja Janne Salmi 2.38.52.

Nykyinen sunnistaja ja tämän vuoden SM-maastojen mitalisti Petteri Muukkonen puolestaan koki maratonin koston 2.20-vauhtia enteilevän alun jälkeen saapuessaan maaliin ajassa 2.41.51. Miehen taistelu maaliin on kuitenkin oiva näyttö maratonsitkulaisuudesta. Kunnon maratonkeskittyneisyydellä tulos saattaisi olla maalissa tämänkertaisen alkuvauhdin mukainen. Valitettavasti Henri Manninen ja Pekka Toivola joutuivat tällä kertaa keskeyttämään kilvan. Poikien alkuvauhdit olivat omiin puolimaratonin ennätyksiin ja sitä kautta maratonrealistisuuteen nähden hurjat ja ilmeisesti myös kavalat jalkavammat saapuivat riivaamaan ainakin toista heistä. Toivottavasti he kuitenkin vielä jatkavat maratonyritystään tulevaisuudessa, sillä molempien paras matka on maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton.

Naisetkin juoksivat Frankfurtissa joltistakin luikua. Nimittäin Etiopian Mamitu Daska oli maalissa kädet oikoisenaan ajassa 2.21.59. Toiseksi sijoittunut Kenian Agnes Kiprop löytyi maalista täydessä maratontyytyväisyydessä ajassa 2.23.45. Kenian Flomena Chepchirchir puolestaan söi järjestäjien tarjoamia hedelmiä 2.24.21 kuluttua maratonlähtöruoskan lävähdyksestä. Jonkin ajan kuluttua tästä Etiopian Merima Mohammed (2.24.32) nähtiin olevan 100 prosenttisessa maratonmaalissaolevaisuudessa. Entäpä sitten Kenian Rita Jeptoo Businei, jonka jotkut epäilevät olevan sama Rita Jeptoo, joka juniorina oli 1990-luvulla Suomessakin harjoittamassa kestävyyspitoista juoksua. Hän juoksi tällä kertaa 2.25.44. Kuudentena naisena maalissa oli Italian Nadia Ejaffini ajalla 2.26.15. Ejaffini piti maansa olympiamaratonvalintapelin tiukaksi, sillä Berliinissä viisi viikkoa aiemmin kolme italiatarta oli vetäissyt martin ja tonin samoille lukemille.

Jotkut varmaan miettivät, että kuka oli kilvan seitsemäs. Ei tarvitse miettiä enää, sillä hän oli Etiopian Fate Tola, joka kulutti maratonin mittaiseen taipaleeseen niikin vähän aikaa kuin 2.27.18. Kovin paljoa enempää siihen ei kulunut Etiopian Biruktait Degefalta. Hän näet sai kilpansa tällä haavaa päätökseen ajassa 2.27.34. Aika vahvan olympianäytön maalleen antoi Saksan Sabrina Mockenhaupt juoksemalla 2.28.08. Sen sijaan kymmenenneksi sijoittuneen Venäjän Alekna Samokhvalovan 2.28.43 ei taida riittää Itäisen naapurimaamme olypiaedustukseen sen enempää kuin suomalaisen poliitikon kykeneväisyys rehelliseen työntekoon. Paras Suomen passin, joka kannessa lukee EU, omaava oli Sari Juuti, joka juoksi 2.54.27.

Niin oli tämänkertainen Frankfurtin maratoni takana ja järjestäjien kuve oli aika lailla kevyempi kilvan jälkeen kuin ennen kilpaa, sen verran he joutuivat kaivamaan tuohta aikabonusten alittamisesta maratontulosta takoville toonareille. Ne rahatukot kourassa kelpasi maratonkoneiden ja -konettarien maistaa kisahotellin aulabaarista hieman vonkaletta.

[bmw-frankfurt-marathon.com & raasto.com]

Frankfurtin tuloksia

Francis Kirwa 2.19.08 (puolikas 66.12), Miika Takala 2.23.26 (69.47), Pasi Huhtala (2.34.39), Darby Thomas 2.35.05 (76.45), Veli-Matti Koivu (2.35.58), Petri Juuti (2.36.00), Petteri Kuorikoski (2.36.40), Petteri Muukkonen 2.41.51 (73.13). Miesten kisan voitti Wilson Kipsang vain nelja sekuntia ME-ajan perassa (2.03.42). Lahes sukunimikaimat Levy Matebo (2.05.16) ja Albert Matebor (2.05.25) ratkoivat seuraavat sijat.

Naisten kisan voitti Mamitu Daska reittiennatyksella 2.21.57. Anges Kiprop (2.23.52) ja Flomena Chepchirchir (2.24.19) olivat siina voljyssa.

Tapio Pekola on kuollut

Suomalaisen kestavyysjuoksun fanaattisin aani on poissa. Matti Hannuksen muistokirjoitus.

Hui-hai, mitä maratonrallatusta Amsterdamissa ja puolimaratonrillutusta Kankaanpäässä

Tänään kipaistiin martti ja siihen vielä toni päälle hollantilaisessa kaupungissa, jota myös Amsterdamiksi kutsutaan. Moni luuli, että siellä kovin naama olisi Etiopian Sileshi Sihine, tuo kaksinkertainen 10 000 metrin olympiahopeamies ja aika moninkertainen saman matkan MM-kakkonen. Kävi kuitenkin niin, että kun maaliin oli 10 kilometriä, Sihinen koneesta loppui täysin maratonkesto. Ja kun näin tapahtuu noin kaukana maalista, peli on pelattu kuin iskelmämiehen eväät hevikaraokessa. Niin jäi Sihinen matka vajaaksi, eikä häntä voi täten vielä maratoonariksi kutsua. Sen sijaan Kenian Wilson Chebet sen kuin vain rallatti, ikään kuin maratoni olisi hänelle leikitteleväinen hipsuilu. No, totuuden nimessä on sanottava, että kyllä Chebettiäkin maratontuska hieman rassasi viimeisillä kiloisilla metreillä, mutta äärettömän maratonvauhtikestonsa turvin hän kykeni saavuttamaan maalisen linjan ajassa 2.05.53. Se oli kohtuullisen taisaista luikua, sillä puolimatkaan Chebet oli saapunut ajassa 1.02.38. Tämä oli jo hänen vuoden toinen maratonvoittonsa Hollannin maaperällä, sillä keväällä hän oli nähnyt Rotterdamissa kilpajuoksijajoukosta ensimmäisenä maalin ajassa 2.05.27.

Entä kuka tuli Amsterdamin maratonkoitoksessa toiseksi? No ei enempää eikä vähempää kuin Kenian Laban Korir. Hän kipsutteli 42195 metriä kahdessa tunnissa, kuudessa minuutissa ja viidessä sekunnissa. Paljon hänelle ei jäänyt veikko nimeltään Eric Ndiema Keniasta (2.06.07). Se tuskin jäniksenä kilpaan lähtenyttä Ndiemaa juurikaan kalvoi. Tasoltaan huikeassa hammasrivistön esittelyssä vielä kolme seuraavaakin miestä, Nicholas Manza (2.06.34), Elijah Keitany (2.06.53) ja Paul Biwott (2.06.54), kaikki Keniasta juoksivat maaliin ennen kuin kello oli käynyt 2.07.

Ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, seitsemänneksi sijoittunut Kenian John Kiprotich ja kahdeksantena maalissa olevien nesteiden kimppuun päässyt Eritrean Samuel Tsegay alittivat hekin muinoin niinkin kovana pidetyn tuoksen kuin 2.08. Tämän jälkeen vielä yksi mies, Joseph Biwott, jonka passin kannessa lukee "Kenya", juoksi alle 2.10 (2.09.40). Kilvan yhteydessä juostun Hollannin mestaruuden vei nimiinsä Michel Butter (koko kisan sijoitus 15., aika 2.12.59). Butterin porukassa olisi ollut Jussi Utriaiselle oiva völjy tarjolla, mutta valitettavasti kuume vei hänen mahdollisuutensa osallistua Amsterdamin maratonkilpaan. Suomalaisista kilvan paras oli Turun Urheilluliiton Matti Rauma, joka pisteli maratonin 3.37/km, eli saapui maaliin nettoajassa 2.33.03. Masa paransi aiempaa maratonrekordiaan noin 11 minuuttia, joten siinäpä oli maratonrekordiparannusta kerrakseen. Vanha 2.22.04 -toonari (Berliini 1996) Ami Laamokin leipoi 2.40.49, jota voidaan pitää verrattomana saavutuksena siihen nähden, että pohjevammat pilasivat miehen maratonvalmistautumisen kuin vasarattomuus timpurin.

Eivätpä naisetkaan huonosti Amsterdamissa juosseet. Voittajaksi heidän kilvassaan nimittäin rynnisti Etiopian Tiki Gelana reittiennätyksellä 2.22.08. Tämä murskasi hänen legendaarisen maannaisensa Gete Wamin aiemman reittirekordin 2.22.19 kuin moukari näkkileivän. Kukaan ei voi sanoa myöskään toiseksi sijoittuneen Etiopian Eyerusalem Kuman (2.24.55) ja kolmantena maaliin rientäneen Hollannin Lornah Kiplagatin (2.25.52) juoksuja huonoiksi. Ja jos josku väittää, että eipä ole Etiopian Genet Getanehin (2.25.57) tai Venäjän Nailia Yulamanovan (2.26.39) tulokset kummoisikaan, hän puhuu kyllä 100 prosenttista palturia. Paras suomalaisnainen kilvassa oli Pauliina Utriainen tuloksellaan 2.55.29.

Kovaa raavattiin päivää ennen Amsterdamin maraa myös puolikkaalla maratonilla. Siitä ei ole kuin viikko, kun Aki Nummela jyskytti Münchenissä puolimaran 1.07 ja jälleen nuoret kestohurjimuksemme pistelivät 21,1 kilometriä melkoista loikkaa. Paikkana oli tälla kertaa Kankaanpää, jonka monet tietävät sijaitsevan kotoisessa maassamme. Siellä voiton vei JKU:n Henri Manninen ajalla 1.05.52. On sanomattakin selvää, että se lupailee hyvää parin viikon päässä odottavalle Frankfurtin maratonille. Toiseksi nopeiten Kankaanpään kilvassa oikoi jalkojaan TampPyn:n Jarkko Järvenpää. Hän hitsasi kilvan läpi noin 3.12 / km raikua ajallaan 1.07.23. Sepä taisi olla Järvenpään persoonallinen rekordi. Kolmantena maalilinjan jälkeiseen kanveesiin vaipui Hiisirastin seurakseen tunnustava Andrei Hramov (1.07.43). Hänen jälkeensä maalin saavutti Joensuun Katajan Pekka Toivola ennätyksellään 1.07.53. Harvoinpa kotimaan kamaralla koetaan moista vauhti-iloittelua.

[iaaf.org, uitslagen.com, championchip.fi & raasto.com]

Huh-huh, mitä maraton rock'n rollusta ympäri ämpäri planeettamme

Ste edellä jo mainitsikin Chicagon maratonista. Kyseessä oli kuitenkin sen verran rilluttelevainen rallatus, että tässä hieman lisää siitä. Chicagon maratoni siis lähti liikkeelle klo 7.30 paikallista aikaa. Tässä jäjestäjät olivat fiksuja, sillä mikäli lähtö olisi ollut klo 9.00, kuten normaalisti suurilla kaupunkimaratoneilla, lämpötila olisi kohonnut kilvan edetessä aivan liian korkeaksi toonareiden persoonallisia rekordeja ajatellen. Mikäli raasto.comin toimitus osasi muuntaa amerikalaisten käyttämiä fahrenheittejä celcius-asteiksi, lämpötila lähdössä oli + 18, miesten kärjen saapuessa maaliin + 21 ja naisten kärjen ylittäessä maalisen linjan + 23. Vaikka nämä lämpötilat ovatkin liian korkeita ihanteelliseen maratonkeliin verrattuna, aivan kamalassa pätsissä kärkijuoksijoiden ei siis tarvinnut kilpaansa juosta.

Miesten kilvassa jänikset veisasivat viis tasaisesta vauhdinpidosta. Niinpä kilvan vauhti poukkoili kuin väyrysen mielipiteet presidenttikilvassa. Tällainen on maratonilla tietenkin silkkaa myrkkyä, sillä vauhti pitäisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman tasaisena. Puolimatkaan saavuttiin ajassa 1.02.54 täydessä paukkoilussa. Tällainen vauhtileikittely alkoi tuntua Kenian Wesley Korirista kuitenkin tylsältä ja paremman tekemisen puutteessa hän päätti lähteä vähän 25 kilometrin seipään jälkeen omille teilleen. Ainoa, joka pystyi edes jollain lailla seuraamaan tätä iloittelua oli Kenian Moses Mosop, joka keväällä oli vatkannut Bostonissa 2.03.06. Hailen manatseri oli ilmeisesti kieltänyt häntä osallistumasta Berliinin maratonille, joten Chicagoon Mosoppi saapui täynnä näytönhalua.Tosin akillesvaivan takia hän ei ollut viimeisen pariin kuukauteen pystynyt harjoittamaan täysipainosesti kestävyyspitoista juoksua, mutta siitä huolimatta hän tarjosi maratonfaneille aikamoisen näytöksen.

30 kilometrin pukille saavuttaessa Mosop oli saanut Koririn kiinni, eikä kulunut kauaakaan, kun hän jo lähti ylhäiseen yksinäisyyteensä. Joidenkin mielestä hän lähti myös yksinäisyyteensä ylhäiseen. Oli asia niin tai näin, pian kävi selväksi, että kukaan ei kilvassa Mosoppia voita. Hän loikki 30-35 välise vitosen 14.29:ään ja toisen puoliskon kimmoisilla jaloillaan hieman kovempaa kuin ensimmäinen. Niinpä maalilinja tuli jonkin ajan kuluttua vastaan ajassa 2.05.37. Siitä hän (ja hänen manatserinsa) saivat dollarin poikineen varkkareidensa taskuun. Hyvin juoksi myös innokas maratonsäntäilijä Wesley Korir, sillä hänet nähtiin maalisen linjan yllä ajassa 2.06.15. Kauaa sen jälkeen ei tarvinnut odotella sitä, että kilvan kolmonen, Kenian Bernard Kipyego ennätti maaliin. 2.06.29 häneltä siihen kului. Aika hyvin pistelivät myös Etiopian Bekana Daba (2.07.59) ja USA:n Ryan Hall (2.08.04). Viimeksi mainitulle jää nyt 14 viikkoa aikaa palautua maratonista ja harjoitella itsensä uuteen iskuun ennen kuin USA:n armoton olympiakarsintamaraton saa lähtökäskyn.

Chicagon naisten kilpa oli täydellinen Venäjän Lilia Shobukhovan näytös. Tasaisesti kuin rasvattu mäntä, hän nakutti puolimatkaan 1.09.25 kuluttua lähtölaukauksesta ja toisen puoliskon aavistuksen kovempaa, kunnes kallo näytti maratonin taitetuksi ajassa 2.18.20. Tämä oli Shobukhovan uran ensimmäinen 2.20-alitus ja kaikkien aikojen tilaston toiseksi nopein tulos. Vielä puolimatkassa Shobukhovan völjyssä kärvistelleet Etiopian Ejagaehy Dibaba ja Japanin Kayoko Fukushi jäivät toisella puoliskolla selvästi. Lopulta Diababa löysi itsensä maalista ajassa 2.22.09 ja Fukushi 2.24.38 kuluttua lähtölaukauksesta. Viimeksi mainitulle tämä oli varmaan suuri helpotus, sillä Japanin viime aikojen ylivoimaisesti parhaana ratajuoksijana (5000m 14.53, 10 000m alle 31 min) häneltä on odotettu kovaa maratontulosta. Ainolla maratonillaan ennen Chicagoa, vuonna 2008 Osakassa hän oli päällittänyt 2.40 vajottuaan sitä ennen useita kertoja kanveesiin ennen maalilinjaa. Aika hyvin Chicagossa maratonin potkivat myös Etiopian Belainesh Gebre (2.26.17) ja Ranskan Christelle Daynay (2.26.41).

Chicago ei suinkaan ollut sunnuntaian ainoa maratoni. Kovaa hakattiin myös Hollannin Eindhovenissa. Siellä Kenian kotimaakseen tunnustava Jafred Chirchir Kipchumba pilkkoi miesten kilvassa maratonin aikaan 2.05.48. Eikä siinä kaikki, myös toiseksi tullut Kenian Nathaniel Kipkosgei (2.06.28) ja pronssia saanut Kenian Mike Kipyego (2.06.48) ilkkuivat 2.07-rajalle. Eikä siinä kaikki. Kilvan neljänneksi paras mies, Etiopian Tadessa Tola kirmasi CV:hensä niinkin mukiin menevän ajan kuin 2.07.13. Eikä siinä kaikki. Viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneet Kenian pojat Charles Munyeki Kiama, Augustine Rono sekä seitsemäntenä maaliin saapunut Etiopian Deribe Robi Melka vetivät kaikki tauluun 2.08-alkuiset lukemat. Tasoltaan siis Eindhoveni oli kovempi kuin World Marathon Majors -sarjaan kuuluva Chicago.

Myös naiset kunnostautuivat Eindhovenissa. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Kenian Georgina Rono taittoi 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle ajassa 2.24.33. Valittamista ei ole myöskään toiseksi sijoittuneen, Etiopian Shitaye Bedason ajassa 2.25.09. Kovin pettynyt tulokseensa ei myöskään liene kolmanneksi sijoittunut Etiopian Feyse Tadese Boru, sillä hän juoksi ajan 2.25.20. Jäätelötötterön kilvan jälkeen sai hyvällä omallatunnolla syödä myös neljänneksi paras toonaritar, Kenian Rael Kiyara Kguriatuka (2.25.23). Sitten maaliin saapuikin kisan paras isäntämaan edustaja, Hilda Kibet, 2.26.36 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka tuli seuraavaksi maaliin syömään suolakurkkuja? No kukapa muukaan kuin Etiopian Melkaw Gizaw. Hän rillutusrallatusrollotuslallatteli ajan 2.26.52.

Siinäpä oli maratoiloittelua kerrakseen yhdelle päivälle, tuumivat maratonfanit ennen kuin lähtivät kotiinsa lukemaan maratontilastoja, katsomaan maratonvideoita, ompelemaan maratonnumeroistaan pöytäliitoja sekä liimaamaan muovisista maratonviitoistaan lattiapeitteitä, ettei parketti mene pilalle maratonhikoilun vuoksi.

[chicagomarathon.com, iaaf.org & raasto.com]

Sunnuntaita

Chicago livena! Moses Mosop paukutti alle Wanjirun reittiennatyksen ja kellotti 2.05.37. Maanmiehensa Wesley Korir kelloti 2.06.15 ja Bernard Kipyegolle merkitaan paivan suoritukseksi aika 2.06.29. Naisten kisan vei Venajan Liliya Shobukhova kovalla ajalla 2.18.20. Kakkoseksi kiiruhti E. Dibaba ajalla 2.22.09 ja kolmantena maaliin saapui Japanin Kayoko Fukushi, 2.24.38.

Munchenissa Aki Nummela debytoi puolikkaalla hienosti 1.07.44, jolla helti kolmas sija.

Vantaalla Leena Puotiniemi ei jarrutellut puolikkaalla ja ylitti maaliviivan ajassa 1.14.26!

Makau leipoi maratonin ME:n Berliinissä, Puotiniemi piti olympiarajaa pilkkanaan

Raasto.comin Berliinin kisaportti on hieman myöhässä, koska paikan päällä Euroopan maratonpääkaupungissa olleet raasto.comin toimittajat Ste ja Z ovat olleet henkisessä tyhjiössä Berliinin maalilinjan ylittämisen jälkeen. Tämä puolestaan on ollut seurasta kisaa edeltävien viikkojen maratonepätoivon, -pelkääväisyyden, ja -lohduttomuuden päättymisestä. Nyt raasto.comin toimittajat ovat päässeet sen verran henkisesti jaloilleen, että he ovat kykeneviä kirjoittamaan kilvasta.

Lähihistorian aikana maratonin ME:n ovat Berliinissä juosseet Ronaldo Da Costa (2.06.05, vuonna 1998), Tegla Loroupe (2.20.43, vuonna 1999) Naoko Takahashi (2.19.46, vuonna 2001), Paul Tergat (2.04.55, vuonna 2003), Haile Gebrselassie (2.04.26 ja 2.03.59, vuosina 2007-2008). Niinpä tälläkään kertaa Berliinissä ei odotettu muuta kuin ME:tä, vain ME:tä, eikä mitään muuta kuin ME:tä.Näissä odotuksissa ei totta vieköön jouduttu pettymään.

Viime vuoden rankkasade oli muisto vain kun maratonaamu tänä vuonna Berliinissä valkeni. Koska kisa-aamuna lähtöpaikalla oli kylmä, se tarkoitti sitä, että keli tulisi kilvan aikana olemaan ihanteellinen. Niinpä kilvassa lähdettiin liikkeelle melkoista luikua. Kärki ohitti puolimatkan 1.01.44 kuluttua lähtölaukauksesta täydessä maratonkeskittyneisyydessä (full marathon concentration, käänsi termin amerikkalaisille kavereilleen Ste). Tällainen luikurointi alkoi kuitenkin jonkin ajan kuluttua tuntua Kenian Patrick Makausta pitkästyttävältä ja niinpä hän paremman tekemisen puutteessa siirtyi ohjaksiin 26 kilometrin tapilla ja lähti 27 kilometrin tikulla omille teilleen. Tässä vaiheessa Etiopian suurjuoksija Haile Gebrselassie alkoi kärsiä astmaa muistuttavasta hengenahdistuksesta ja meinasi heittää pyhkeen kehään ensimmäisen kerran, jatkaen kuitenkin matkaansa. Haile nousikin jonkin ajan kuluttua kilvan toiselle sijalle, mutta 35 kilometrin sahalla, läntisen Berliinin valtaväylä Kurfürsdendamnin varrella hänen oli pakko lopettaa juoksu tykkänään astman estäessä hapen kulkeutumisen koneeseen kuin tukkoon mennyt ilmanvaihtohormi bensalla lämmitetyssä saunassa.

Samaan aikaan Makau jatkoi loikkaansa kohti maalia ennätys mielessään. Hän rallattelikin toisen puoliskon lähes ensimmäisen veroisesti (1.01.54) ja niinpä hän saavutti maalisen linjan ME-ajassa 2.03.38. Hän oli kisassa perin juurin ylivoimainen, sillä toiseksi sijoittunut Kenian Stephen Chemlany juoksi 2.07.55 ja kolmanneksi ennättänyt Kenian Emannuel Kimayo 2.09.50. Viimeksi mainittu oli muuten illan päättäjäisbanketin lavalla täydessä maratonpettyneisyydessä, eivätkä hänen naamaltaan pystyneet edes lavan eturivissä olevat näkemään pienintäkään maratontyytyväisyyttä.Takavuosien 2.06-2.07-miehistä Kenian Felix Limo juoksi 2.10.38 (sijoitus neljäs), Ranskan Driss El Himer 2.14.46 (sijoitus yhdeksäs) ja Etelä-Afrikan Hendrick Ramaala 2.16.00 (sijoitus kymmenes). Suomalaismiehistä parhaiten vetivät Sjundeå IF:n raastoveljekset Thomas Sandvall (2.37.28) ja valmentajansa Magnus Hellström (2.38.05).

Hieman ennen kuin Florence ja Patrick laittavat jalalla koreasti 

Myös naisten kilpa oli Berliinissä komea. Voittaja, Kenian Florence Kiplagat nimittäin juoksi alle 2.20 täydessä maratononnellisuudessa (2.19.44). Tämä oli jo viides kerta kun Berliinissä naisten voittoaika on alle 2.20. Toiseksi tämän vuoden kilvassa tuli Saksan Irina "irkku" Mikitenko ajalla 2.22.18 ja kolmanneksi ilahduttavan paluun huipulle tehnyt Britannian Paula Radcliffe (2.23.46). Radcliffe oli kilvan jälkeen pienoisessa pettyneisyydessä, mutta siihen hänellä ei ole syytä, koska hänen kuntonsa on noussut hurjasti sitten kevään, jolloin maantiekymppi vei aikaa 33 minuuttia. Lisäksi Paula varmisti tällä juoksulla paikkansa maansa joukkueeseen ensi vuoden Lontoon olympialaisiin. Siellä hänen voittoaan toivoo jokainen sitkeää yritystä arvostava.

Naisten kisa oli muutenkin kovatasoinen, sillä koko kärkikymmenikkö juoksi alle 2.30. Huomionarvoista on italiattarien mahtava panos, sillä kolme heidän naarastaan (Anna Incerti 2.25.32, Rosaria Console, 2.26.10 ja Valeria Straneo, 2.26.33) sijoittui kymmenen parhaan joukkoon. Mikäli esimerkiksi vuosikaudet Italian parhaan maratoonarittaren titteliä hallussaan pitänyt Bruna Genovese meinaa mahtua maansa joukkueeseen ensi vuoden olympialaisiin, on hänen juostava jollain lähikuukausien maratonilla aika rillutusta.

Ilahduttavinta Berliinin kilvassa suomalaisittain oli tietenkin IF Länkenin Leena Puotiniemen oma ennätys 2.35.54, mikä tarkoittaa samalla sitä, että hän särki Lontoon olympiarajan 2.37.00 säpäleiksi kuin leka pähkinän. Jos Suomen olympiakomitea ei siitä huolimatta valitse Puotiniemeä kisoihin, niin kyseessä on oikeusmnurha, mutta niitähän Suomessa on tapahtunut kautta olympiakomiteamme synkän valintahistorian. Mikään ei siis ole varmaa ennen kuin olympiavalinnat on tehty. Toivoa kuitenkin on, että sillä enää Kallu Tuominen, Jukka Uunila, eivätkä muut vastaavat jyrät ole urheilujohtomme puikoissa. Siihen aikaan kun näin oli, 2.11 maratonilla ja 28.06 kympillä ei riittänyt miesten puolella olympiavalintaan.

Kun maratoniltana aurinko laski Berliinin historiallisten rakennusten silhuettien ylle, maratoonarit ja -toonarittaret ympäri ämpäri maailmamme kansoittivat kaupungin yleiset tilat täydessä maratontranssissa riippumatta siitä, olivatko he maratononnellisuudessa, maratonpettyneisyydessä vai jossain siltä väliltä. Ja kunhan yö saapui, vajosivat maratoonarit ja -toonarittaret maratonkoiranuneensa jalat itsekseen nykien, suunnitellen jo alitajunnassaan seuraavia siirtojaan maratonriippuvaisuuden kyllästämällä elon tiellään.

[raasto.com, bmw-berlin-marathon.com, iaaf.org]

Phillyn puolikas

Taas on juostu yksi kova puolikas. Vaikka viime vuosina legendaarisella Philadelphia Distance Runissa ei ole paukutettu hirmuisia aikoja, niin ei se nakojaan estanyt Kenian Matthew Kisoriota ja Sammy Kitwaraa tekemesta selvaa jalkea. Kaverit latoivat tasatahtiin seuraavat valiajat: 14:00, 27:48, (10M:44:53) ja kah maalissa kello naytti Kisoriolle 58:45 ja Kitwaralle 58:48. Huh huh! Kolmanneksi juossut James Mwangi pysaytti kellon ajassa 60:43 ja siita sitten aina yhdennaksi asti juossut USA:n Bobby Curtiskin alitti 62:00 ajassa 61:52.

Naisten kisan vei Uuden-Seelannin (USA:n itarannikkolla treenaava) Kim Smith kovalla ajalla, 67:11. Han jatti Etiopian Werknesh Kidanea (67:28) hieman lopussa. Kisan kolmanneksi juoksi Etiopian Bizunesh Deba (69:55).

[competitor.com]

Anne-Mari is back ja Pexilla kulkee

Anne-Mari Sandell-Hyvarinen juoksi tanaan Turun Ruissalossa maantie/maastokympin aikaan 35:55.70. Tiia Taipale oli kisan toinen ajalla 38:26.20. Miesten vastaavan matkan vei Mikko Virta ajalla 33:01.20.

Miesten puolikkaalla Pekka "Pexi" Toivola iski (ainakin lahelle reittiennatysta) 68.23 selvalla erolla kisan kakkoseen myos syysmaratonille valmistautuvaan Turun Matti Raumaan (72.07).

[paavonurmisports.fi]

Bryssel!!!

Siella ravattiin taas armoton kymppi! Kenenisa Bekele kellotti 26:43.16, kauden karkituloksen. Kenian Lucas Rotich oli siina aivan hollilla juosten 26:43.98. Ja sitten... USA:n V. Orttenvuori Galen Rupp takoi uuden USA:n rekordin 26:48.00. Siina sita oli Salazarin "pojalla" kova kauden paatos. Viela nelja muuta kaveri latoi alle 27:00, niin siinahan se oli - kauden rajuin ratakymppi!

Naisten tonnivitosella USA:n Morgan Uceny juoksi kauden karkituloksen 4:00.06 ja piti Mariem Selsoulin (4:00.77) ja Maryam Yusuf Jamalin (4:01.40) takanaan.

[iaaf.org]

Abel Kirui uusi maratonin MM-kultansa

"Vetäkäämme armotonta joukkorallatusta alusta lähtien, jolla murskaamme muut. Voi olla että joku meistäkin silloin sakkaa, mutta aina vähintään yksi meistä on niin kova, että kestää kärjessä maaliin asti." Tämä on ollut kenialaisten miesmaratoonareiden raaka taktiikka Pekingin olympialaisista lähtien ja tulosta on tullut. Pekingissä Samuel Wanjiru voitti, Berliinin MM-maratonilla Abel Kirui ja Emmanuel Mutai ottivat kaksoisvoiton ja nyt Daegun MM-maratonilla Kirui uudisti kahden vuoden takaisen voittonsa Vincent Kipruton säestäessä taaempaa. Kaikissa näissä kilvoitteluissa voittaja on ravannut 2.06-2.07, kun sitä ennen arvokisamaratonien ME oli Jaouad Gharibin Pariisin MM-maratonilla vuonna 2003 leipoma 2.08.31.

Tälläkin kertaa siis painettiin ilman armoa heti ekan verryttelyvitosen (15.58) jälkeen. Kirui ja maanmehensä alkoivat lapata lisää kierroksia maratonkoneeseen siten, että seuraava vitonen vei 15.23, sitä seuraava 15.07, sitten 15.14, 14.43 ja 14.17. Tässä vaiheessa Kirui oli yksin keulassa. Tämän maratonhistorian erään kaikkien aikojen hurjimman kiihdytyksen jälkeen Kiruilla alkoi vähän, mutta vain vähän painaa. Niinpä seuraava vitonen vei 14.40 ja sitä seuraava 15.15, mutta kun muut olivat jänneet kauas taakse, niin hän sai lasketella rauhassa viimeiset 2 km ja 195 m maaliin ajalla 2.07.38. Tuloksen arvoa nostaa se, että keli (lähdössä + 24, kosteus 65%, maalissa + 26, kosteus 57%) ei ollut lähellekään ihanteellista.

Takana muut kamppailivat siitä, kuka hyytyy vähiten, sillä lähes kaikki hyytyivät. Lopulta hopealle sijoittui Kenian Vincent Kipruto ajalla 2.10.06 (hän toki juoksi toisen puoliskon muutaman sekunnin ensimmäistä nopeammin, mutta vitosen pätkissä meno ei todellakaan ollut tasaista). Pronssia kaulaansa sai Etiopian Feyisa Lilesa tuloksella 2.10.32. Afrikkalaisten kovaa panosta jatkoivat sijoille 4-6 juosseet Marokon Abderrahime Bouramdane (2.10.55), Kenian David Tumo (2.11.39) ja Eliud Kiptanui (2.11.50).

Kenian ohella myös Japani sai kymmenen parhaan listalle enemmän kuin yhden miehen, sillä legendaaristen Sohin veljesten valmentama Hiroyuki Horibata sijoittui seitsemänneksi ajalla 2.11.52 ja Kentaro Nakamoto löysi itsensä kymmenentenä maalin jälkeisestä kanveesista 2.13.10 kuluttua lähtölaukauksesta. Kilvan raakuudesta kertoo se, että edes Italian kahdeksanneksi sijoittunut Ruggero Pertile (2.11.57), ei pystynyt tällä kertaa negatiiviseen splittiin (Pekingin olympiamaratonilla hän oli ainoa siihen pystynyt). Tyytyväinen omaan päiväänsä kenties oli myös yhdeksäntenä maaliin ennättänyt Ugandan Stephen Kiprotich (2.12.57).

Koska Kenialla oli kolme miestä viiden parhaan joukossa, ei ole ihme, että se vei nimiinsä maratonin maailman cupin. Toiseksi sijoittui Japani, sillä Horibatan ja Nakamoton takana Yuki "Kawa" Kawauchi raastoi maaliin kilvan 18:nneksi parhaana ajalla 2.16.11. Pronssia saivat kaulaansa Marokon miehet. Hieman yllättäen siis Etiopia jäi ilman mitalia, sillä viidestä juoksijastaan he saivat vain kaksi maaliin. Heille siis kilpa oli joukkueen osalta joltinenkin waterloo.

Jahka kilpa oli päätöksessään ja illan palkintojen jako ohi, niin kyllä kelpasi Kenian poikien hörppiä maratonin maailman cupin voittopokalista mehukatti-mehua MM-kisojen päättäjäishumussa täydessä maratononnellisuudessa.

[raasto.com & iaaf.org]

Kenialaiset kolmoisvoittoon naisten MM-maratonilla

Naisten MM-maraton juostiin Etelä-Korean Daegussa. Siellä MM-maratonhistorian ensimäiseen kolmoisvoitoon juoksivat Kenian kiiturittaret. Paras heistä oli Edna Kiplagat, joka ratkaisi pelin juoksemalla 35-40 kilometrin välisen vitosen 16.11. Siinä rallatuksessa muut eivät kestäneet. 2.20-toonari Kiplagatin voittoaika oli 2.28.43, mikä kertoo jotain kelistä. Keli ei ollut helppo, vaikka Suomen TV-selostaja Antero Mertaranta kuulemma toista väittikin (allekirjoittanut ei katso koskaan maratonlähetyksiä äänen kanssa). Mertarannan kommentti on toki siinä mielessä ymmärrettävä, että selostuskopissa istuessa keli ei varmaan tunnu yhtä pahalta kuin maratonia juostessa.

Hopeaa kaulaansa kilvan jälkeen sai Priscah Jeptoo tuloksella 2.29.00 ja kolmas oli Sharon Cherop 2.29.14 kuluttua lähtölaukauksesta. Cheroppi sai kylläkin jännittää pronssimitskunsa kohtaloa loppuun asti, sillä loppukilometreillä hirveän kovan laukka-loikan aloittanut Etiopian Bezunesh Bekele (2.29.21) sai melkein Cheropin kiinni. Kaukana ei ollut myöskään viidentenä maaliin saapunut raastotar, Yukiko Akaba Japanista (2.29.35). Akaban taannoinen "rento" viimeistelyleiri USA:n Boulderissa siis tuotti japanilaisista parhaan tuloksen. Vielä kuudenneksi sijoittunut Kiinan Xiaolin Zhu:kin ennätti juoksemaan 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle ennen kuin 2.30 täytyi (2.29.58). Pekingin olympiakisojen ja Osakan MM-kisojen nelonen Zhu oli kenties helpottunut siitä, ettei ollut taas neljäs, kun kerran mitskuille ei ollut asiaa.

Paras Eurooppalainen ja samalla pohjoismaalainen oli seitsemänneksi sijoittunut Ruotsin Isabellah Andersson (2.30.14). Eurooppalaisista myös Portugalin Marisa Barros (9., aika 2.30.29) juoksi hyvin. Anderssonin ja Barroksen juoksut eivät siinä mielessä yllättäneet maratonfaneja, että he ovat viime vuosina vatkuloineet 2.23-2.25-tuloksia kuin leipurit vanukkaita. Sen sijaan japanilaisille kilpa oli raaka pettymys. Vain kaksi heistä sijoittui kymmenen parhaan joukkoon (Akaban lisäksi Remi Nakazato, sijoitus 10., aika 2.30.52), joten ensi kertaa maratonin maailman cupin historiassa Japani jäi ilman joukkuemitalia (Kenia kultaa, Kiina hopeaa, Etiopia pronssia). Pahin pettymys japanilaisista oli viime kisojen hopeamitaliaan puolustanut Yoshimi Ozaki. Hän oli 18. ajalla 2.32.31. On kuitenkin syytä korostaa, että kukaan japanilaisista ei kulkemattomuudestaan huolimatta keskeyttänyt, sillä se ei yleensä kuulu heidän tapoihinsa.

Sitten vähän TV-lähetyksestä. Niin YLE:n kuin Eurosportinkin tv-lähetys oli täysi waterloo. Maratonia näytettiin ensimmäinen tunti, mutta sitten kun 10 lajin keskinkertaisuuksien (10-ottelu) satasen erät alkoivat, paluuta maratonin pariin ei ollut kuin muutamia lyhyitä pätkiä (muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin). Naisten kiekon karsinnan seuraamistakaan ei vieroksuttu. Myös miesten seipään karsinnan verryttellyt tuli hyvin kuvattua katselijoille. On mielenkiintoinen valintakysymys, että samaan aikaan kun maantiellä ratkotaan maratonin mitaleja, keskitytään muiden lajien karsintojen näyttämiseen ja vielä hidastusten ja verkkareiden päälle pukemisten ja pois ottamisten kera. Tämänkertainen TV-lähestys oli surkein sitten Sevillan MM-kisojen 1999. Nämä kaksi muodostavat nyt jaetun pohjanoteerauksen maratontvlähetysten historiassa. Maratonfanien pitäisi saada kotiin sellainen kanavapaketti, josta näkyy Japanin TV. Siellä ei maratonjuoksun parista poistuta hetkeksikään. Sen vuoksi niillä on omat maratonkuvausryhmätkin aina mukana kisoissa. Toivottavasti raasto.comin lukijat lähettävät kirjallista palautetta YLE:lle sankoin joukoin.

[raasto.com]

Puotiniemen huima veto SM-maratonilla - SUL:n syytä hävetä

Tänään juostiin Helsingissä SM-maraton. Keli oli erittäin tuulinen, reitti tuulelle altis, eikä se muutenkaan kuulu profiililtaan nopeimpiin. Tämä vaikutti väistämättä SM-maratonin tuloksiin. Sen valossa IF Länkenin Leena Puotiniemen oma ennätys, uran ensimmäinen 2.40-alitus, olympiakisojen B-rajan alitus ja jääminen minuutin päähän A-rajasta ajalla 2.38.05 on uskomaton veto. On päivänselvää, että jo aiemmin tänä vuonna MM-rajan alttanut Puotiniemi olisi pitänyt valita Daegun MM-maratonille. Tämän juoksun perusteella siitä ei ole pienintäkään epäselvyyttä, jos siitä nyt oli aiemminkaan. Vähänkään paremmassa kelissa aika oli ollut alle 2.35:n. SUL hävetköön toimintaansa syvään. Puotiniemen takana naisten kilvassa hopeaa otti Iisalmen Visan Eveliina Randelin ajalla 2.55.43 ja pronssia kaappiinsa vei Forssan Salaman Stina Haikka (2.59.46).

Miesten kilvassa tuuli söi aikoja kuin mato omenoita. Sitäkin kuumempaa jännitystä sen sijaan saatiin kamppailussa mitaleista. Turun Weikkojen Mikko Virta jauhoi kärjessä aina 39,5 kilometriin saakka, kunnes Forssan Salaman Marko Vaittinen, Turun Urheiluliiton Jaakko Kero ja LUM:n Mika Penttinen saalistivat Virran Kiinni. Loppukirikamppailussa nopein oli vuoden 2001 mestari Kero ajalla 2.34.22, ennen Penttistä (2.34.29) ja Vaittista (2.34.42). Loppumatkalla neljänneksi nousi Ylistaron Kilpaveljien Joni Saarikoski 2.35.35 kuluttua lähtölaukauksesta ja Virta oli viides ajalla 2.35.52.

Sen pituinen oli tämänvuotinen SM-maraton ja ensi vuoden SM-maraton on täsmälleen saman pituinen. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että reitin mittaajat tekevät työnsä oikein.

[raasto.com]

SM-maratonin ennakko 2011

Lauantaina 20.8. kello 15 tapellaan maratonjuoksun Suomen mestaruuksista Helsingissä. Kilvan lähtöajasta voi olla montaa mieltä - tai oikeastaan siitä voi olla vain yhtä mieltä, eli täysin sopimaton, mutta samapa tuo on kaikille kilvoittelijoille. Se kyllä hyvä, että kisa järjestetään Helsinki City marathonin yhteydessä, sillä massamaratoni tuo aina kilvanjuoksijoille lisää tunnelmaa. Lisäksi ulkomaisista kilpaveljistä ja -sisarista saattaa olla pojillemme ja tyttärillemme vetopua varsinkin silloin, jos tuuli käy ylenpalttisen kovaksi, kuten sääennuste kisapäiväksi lupaa.On myös syytä toivoa, että järjestelyjen ammattimaisuuden taso olisi maratonin arvon vertainen.

Naisten kilvassa on vain yksi suosikki. Hän on IF Länkenin Leena Puotiniemi, joka on tälla kaudella jo juossut Tukholman profiililtaan vuoristorataan verrattavalla reitillä ennätyksekseen 2.41.21. Lisäksi Puotiniemi on kipaissut puolimaratonin täysimittaisella reitillä (Forssa) aikaan 1.16.11 ja alimittaisella pätkällä (Savonlinna) 1.15.20:een. Unohtaa ei sovi myöskään hänen Kalevan Kisojen kympin hopeajuoksuaan (34.37.48). Muista mitaleista kamppailevat ehkä viime vuoden mestari, KU 58:n Sanna Kullberg, saman seuran Sari Juuti ja Lahden Ahkeran Pauliina Utriainen. Kaikki heistä ovat pistelleet parin viime vuoden aikana 42195 metriä reilusti alle kolmen tunnin. Jostain syystä ilmoittautuneiden joukossa ei ole KU 58:n Laura Markovaaraa, joka olisi kunnossa ollessaan tarjonnut Puotiniemelle kivenkovan vastuksen.

Myös miesten kilvassa erottuu muutama nimekäs nimi joukosta ennakkosuosikeiksi. Ehkä kovimmalla maratonkeskittyneisyydellä kilpaan lähtee Helsingfors IF:n Wille Keihänen. Hänen kuntonsa on noussut viime aikoina kuin paisunut puuro, josta Forssan Suvi-illassa kipaistu puolikkaan aika 1.09.35 on oiva osoitus. Lisäksi kahdeksankertaisella maratonin SM-mitalisti Keihäsellä on ollut tapana olla SM-maratonilla aina kauden parhaassa vireessään, muistelkaamme vaikka Joutsenon SM-maratonia vuodelta 2002, jolloin Keihänen leipoi tuloksen 2.22.47. Toki vuosina 1999 ja 2000 Keihänen oli SM-puolimaratonilla kauden parhaassa vireessään, sillä niistä kotoiksista jäi tilastoihin kivenkovat ajat 1.06.51 ja 1.05.58.

Myös Turun Urheiluliiton Jaakko Kero ja Turun Weikkojen Mikko Virta ovat olleet viime aikoina kovassa kunnossa, mistä ovat osoituksena herrojen loistavat juoksut Turun Kalevan kisoissa. Kuitenkin se, mikä hieman epäilyttää heidän kohdallaan, on maratonkeskittyneisyys tai oikeastaan sen puute SM-maratonille lähdettäessä. Kaksikko on nimittäin hinkannut ratakisoja koko kesän siksi tiiviisti, että maratonkeskittyneisyys maratoniskutuksineen ja maratonkeston äärimmilleen hiomisineen ei ole voinut olla täydessä tapissaan. Tietenkään ratanopeudesta ei ole maratonilla koskaan haittaa, mutta tuleeko SM-maraton heille liian aikaisin ratakauden jälkeen, jolloin maratonin erikoisharjoitteluun ei ole ollut 100 prosenttisia mahdollisuuksia? Toki molemmat ovat sellaisia kestokoneita, että harvoinpa he hyytyvät, oli matka mikä vain. Esimerkiksi vuonna 2006 Kero juoksi kaksi viikkoa ennen Lontoon maratonia puolimaratonin 1.08. Sitten Lontoossa miehen puolikkaan väliaika oli 1.09 ja lopputulos 2.20. On myös syytä muistaa, että Kerolla on kokemusta siitä, kuinka maraton juostaan alle 2.20. Virta taas veti vuonna 1998 Lidingöloppetin 30 km 1.41:een ja viikko sen jälkeen hän oli SM-maastoissa 12 km:llä neljäs. Vuonna 2002 hän taas veti hirveässä tuulessa maratonin Frankfurtissa 2.23:een, vaikka ei ollut mielestään kunnossa ennen kilpaa.

Mitalisuosikki on myös Forssan Salaman ikimaratonkone Markko Vaittinen. Hän, jos joku tietää, kuinka maratonia juostaan. Se luultavasti on nykyisin toisin, että enää Vaitsa ei taida vetää maratonin erikoisharjoittelujaksolla 20 kilometriä kovaa joka toinen päivä, kuten hän teki vielä 2000-luvun alkupuolella. Enää Vaitsa ei myöskään vedä puolimaratonin kisoja kerran viikossa, kuten hän teki vuonna 2003 valmistautuessaan uransa huipentumaan, 2.20-alitukseen Frankfurtissa. Joka tapauksessa tänä(kin) vuonna Vaitsa on jo ehtinyt pitää maratonilla 2.30-rajaa pilkkanaan ja vatkaa taatusti SM-marationilla kehiin tuollaisen 2.25-2.26 tasoisen tuloksen, mikäli keli on vähänkin suotuisa.

Huhujen mukaan myös Joensuun Katajan Timo Roivas on raisussa kunnossa. Viime vuonnahan Roivas oli SM-maratonin säväyttäjä iskemällä rohkeasti irti pääjoukosta kovinkin kaukana maalista. Vielä silloin ei lento kestänyt mitalisijoilla loppuun saakka, mutta kuinka käy tänä vuonna? Siinäpä maratonfaneille visainen pähkinä purtavaksi. Onpa mukana myös melkoinen joukko muita maratonjuoksijoita, joista moni voi olla korkealla, kunhan maratoni on juostu.

[raasto.com]

USA:n kestojuoksijat MM-Daegussa

Miehet:
800m: Nick Symmonds, Khadevis Robinson, Charles Jock
1500m: Matthew Centrowitz, Leonel Manzano, Andrew Wheating
3000m esteet: William Nelson, Daniel Huling, Benjamin Bruce
5000m: Bernard Lagat, Chris Solinsky, Galen Rupp
10000m: Rupp, Matt Tegenkamp, Scott Bauhs
Maraton: Nicholas Arciniaga, Michael Morgan, Sergio Reyes, Jeffrey Eggleston, Mike Sayenko

Naiset:
800m: Alysia Montano, Maggie Vessey, Alice Schmidt
1500m: Morgan Uceny, Jennifer Simpson, Shannon Rowbury
3000m esteet: Emma Coburn, Bridget Franek, Delilah DiCrescenzo
5000m: Molly Huddle, Amy Hastings, Lauren Fleshman
10000m: Shalane Flanagan, Kara Goucher, Jennifer Rhines
Marathon: Katherine Newberry, Alissa McKaig, Colleen DeRuck (47v!), Tera Moody, Zoila Gomez

[flotrack.org]

Nyt mukana myos kuvia sunnuntailta

Lisaa kuvia

Vinkki: linkki on tuossa otsikossa.

Kalevan kisojen kuvia

Kalevan Kisojen ennakko 2011

Tämän vuoden yleisurheilun Kalevan Kilpailut eli aikuisten sarjan SM-kisat järjestetään Turussa. Kyseisessä paikassa vastaavat kilpailut on järjestetty aiemmin ainakin vuosina 2001, 1989, 1976, 1954, 1933 ja varmaan eräinä muinakin vuosina. Ehkä historiansa suurimman muodonmuutoksen Urheilupuisto, viralliselta nimeltään Paavo Nurmen stadion koki ennen vuoden 1989 kisoja, jolloin puskutraktori jauhoi vanhan puisen pääkatsomon palasiksi ja tilalle rakennettiin uusi katsomo pukeutumistiloineen. Tällä kertaa Paavo Nurmen stadionille uusittiin ratapinnoite kokonaisuudessaan. Nyt ei siis tyydytty pelkän sisäradan uusimiseen, kuten tehtiin vuonna 2001, mikä asetti pikajuoksua harjoittavat silloin keskenään perin eriarvoiseen asemaan.

Siirtykäämme historiasta takaisin tähän päivään. Tällä kertaa miesten 800 metrillä suurin suosikki voittajaksi lienee IK Falkenin Tommy Granlund. Tämä siksi, että kahta ratakierrosta viime vuonna hallinnut HKV:n Mikko Lahtio ei ole paljon kilpaillut sitten kesäkuun alun ja Granlundin seuratoveri Niclas Sandells keskittyy ehkä päämatkalleen 1500 metrille, kuten on viime vuosina Kalevan Kisoissa tehnyt. Tietenkin hidasvauhtisessa taktiikkajuoksussa voi tapahtua mitä vain, mutta kun Granlund on juossut 800 metriä noin kolme sekuntia kovempaa kuin muut Sandellsia lukuun ottamatta, niin on kumma jos hän ei vie voittoa. Mitalia kärkkyvät myös Karhulan Urheilijoiden Miro Laurila, Pyhäjärven Pohdin Rami Oravakangas ja Lahden Ahkeran Jonas Hamm, mikäli hän juoksee kasin. 1.52-1.53-miehiä on radalla kuin rokkareita sienimetsällä, joten alkueristä tulee erittäin mielenkiintoiset.

IK Falkenin kivenkova maileritalli juhlii todennäköisesti myös naisten 800 metrillä, sen verran kovaa vauhtia Karin Storbacka on esittänyt tänä vuonna kotimaisiin kilpasisariinsa nähden. Toki HKV:n Suvi Selveniuksen ja ennen kaikkea IF Nykarlebynejdenin Heidi Erikssonin kunto on ollut viime aikoina siksi rajussa nousussa, että mitalit eivät totta vieköön lähde jakoon halvalla. Myös Raision Kuulan Heidi Pappila tappelee mitalista kuin timpuri nauloista.

Kuinka sitten mahtaa käydä 1500 metrillä? Miesten kilvan suurin suosikki on Sandells varsinkin, jos hänen kauden kotimaista kärkeä hallussaan pitävä seuratoverinsa Mikael Bergdahl keskittyy samana päivänä juostavalle 5000 metrille. Huhut kertovat Bergdahlin pohtineen tällaista ajatusta mielessään Lapinlahden 3000 metrin päätteeksi. Jos Joensuun Katajan Jukka Keskisalo juoksee tämän matkan, hän on ilman muuta voittajasuosikki, onhan hän tänä vuonna jo kerran kukistanut Sandellsin. Moninkertainen Kalevan Kisamitalisti Jonas Hamm on aina vaarallinen ja mitalia myös himoaa halleissa niukasti Hammille hävinnyt Miro Laurila. Ei ole ihme, jos myös Ylikiimingin Nuijamiesten Janne Ukonmaanaho, Porin Yleisurheilun Tommi Sundell ja Heinolan Iskun Riku Marttinen löytyisivät tulosluettelon kärkipäästä.

Jos Karin Storbacka tavoittelee tuplaa ja juoksee myös 1500 metriä, hän on suurin suosikki naisten kilvan voittajaksi. Helpolla ei Karin kuitenkaan tule kilvassa pääsemään, siitä pitävät huolen kovasti kehittynyt Heidi Eriksson ja Joensuun Katajan Johanna Lehtinen. Tämä tietenkin sillä varauksella, että Johannan jalat ovat juoksukunnossa. Tämän kolmikon takana on suuri ero muihin, mutta taktisessa juoksussa esimerkiksi Suvi Selvenius voi yltää vaikka mihin.

Joensuun Katajan Matti Räsäsen ja Lahden Ahkeran Jussi Utriaisen vire miesten 5000 metrillä on jonkinlainen arvoitus. Tämä siksi, että molemmat kestokovanaamat ovat kärsineet tänä suvena kulkemattomuudesta loistavan kevään jälkeen. Niinpä, jos Mikael Bergdahl valitsee tämän matkan juostavakseen, hänellä on elämänsä mahdollisuus SM-kultaan. Asiasta eri mieltä saattaa kuitenkin olla esimerksi Sjundeå IF:n Jarkko Hamberg, joka jäi viime vuonna, kuten myös Tampereella 2008 katkerasti kilvan neljänneksi. Kilpaan ovat ilmoittautuneet myös Keskisalo ja Ukonmaanaho, mutta tuskinpa he lähtevät tykittämään 5000 metriä, kun tonnivitonen on samana päivänä tarjolla, ellei sitten mitalinnälkä vitosella tule miehille ylivoimaiseksi.

Oulun Pyrinnön Elina Lindgrenillä on Turusta hyviä muistoja, sillä vuosikymmen sitten hän kiisi Turun Kalevan kisoissa naisten 5000 metrin voittoon, silloin vajaan 18 vuoden iässä. Samana vuonna Elina otti myös nuorten EM-pronssia. Edelleen Lindgren on suosikki mielimatkansa voittajaksi. Kovimman vastuksen hänelle voitosta taisteltaessa kenties tarjoaa – mikäli tämän matkan juoksee – IF Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson. Myös Oulun Pyrinnön Minna-Maria Kangas, Forssan Salaman Janica Mäkelä ja Nummen Kipinän nuori Meri Rintanen näkevät haaveissaan itsensä seisomassa mitalipallilla, seuransa verkkareita ylpeinä kantaen. Mielenkiintoisesti vitoselle on ilmoittautunut myös Heidi Eriksson, mutta tuskinpa hän 12 ja puolta kierrosta juoksee, vai juokseeko?

Miesten 10 000 metrillä Räsäseen ja Utriaiseen pätevät samat sanat kuin vitosellakin, mutta vaikka miehet eivät täydessä vireessä olisikaan, he ovat silti suosikkeja kärkisijoille 25 ratakierroksen kierrossa. Tietenkin JKU:n Henri Manninen voi olla kympillä tosi kova, mutta viime aikoina mies ei ole juuri kilpaillut. Sjudeå IF:n kaksikko Hamberg sekä Petteri Muukkonen tavoittelevat tietenkin kympiltä mitaleita kuin humppaveikot lavakarismaa.

Jos joku on varmaa, niin ainakin se, että naisten 10 000 metrillä jyrää kesto. Siitä pitävät maratoonarit, IF Länkenin Leena Puotiniemi ja KU 58:n Laura Markovaara huolen. Viime vuonnahan kisan voitti juuri Markovaara ja Puotiniemi vei kotiinsa pronssisen lätkän. Raastoseuraa he saavat taatusti mm. Elina Lindgreniltä ja Valkeakosken Hakan Mira Tuomiselta. Kaikilla näillä riittää kestoa enemmän kuin powermetalbändejä Saksassa.

Jos kaikki suosikit juoksevat miesten 3000 metrin esteet, kilvan ennustaminen on kohtuullisen helppoa. Voitosta näet taistelevat Keskisalo ja Ukonmaanaho ja pronssista puolestaan Seinäjoen Seudun Urheilijain Joonas Harjamäki ja Naantalin Löylyn Rami Tuokko. Sen sijaan silloin, jos esimerkiksi tukun estekisoja tänä vuonna juossut Keskisalo päättää jättää esteet väliin, tilanne on tietysti toinen. Esteissä ei ole paljoa väkeä, mutta kaksi miestä on ja pysyy. Turun Weikkojen Mikko Virta on juossut esteet Kalevan Kisoissa joka vuosi vuoden 1993 Mikkelin kisoista alkaen ja Teivo Stayersin Teppo Syrjälän katkeamaton sarja alkoi Tampereelta vuonna 1996. Vuosien 1997 ja 2007 mitalisti Virta johtaa siis sarjan pituudessa, mutta vuoden 2006 pronssipoika Syrjällä on heittää kehiin aikamoinen valttiässä: hän on ollut joka ainoa kerta pisteillä.

Naisten esteissä Sandra Eriksson on suurin suosikki voittajaksi vammoista johtuvasta keskenkuntoisuudestaan huolimatta. Tiukasti häntä kuitenkin varjostaa Janica Mäkelä edellyttäen että perjantaina juostu vitonen ei rassaa hänen konettaan liikaa esteitä ajatellen. Samat sanat pätevät Minna-Maria Kankaaseen. Mitalia halajaa myös naisesteiden ”virtasyrjälä”, Mira Tuominen. On myös mielenkiintoista katsoa, mihin Karhulan Katajaisten nuori Oona Kettunen yltää juoksussa yli esteiden ja vesihaudan pärskeiden.

Kestävyysjuoksufanit varmaan toivovat, että tällä kertaa keli ei olisi niin kuuma kuin edellisissä Turun Kalevan kisoissa vuonna 2001. Silloin kuulemma joku sälli hyppi kesken miesten kympin vesihautaan vilvoittaakseen ylikuumennutta konettaan tappavalta helteeltä, jolloin lämpötila oli radan pinnassa noin 50 astetta.

Teksti: Z

Naiset pitavat vauhtia maantiella/maastossa

Sunnuntaina Leena Puotiniemi petrasi puolimaratonin rekordiaan lahes minuutilla kellotettuaan 1.15.20 Savonlinnassa.

Eilettain puolestaan Laura Markovaara juoksi Etape Bornholmin eka paivan osuuden, 10km, aikaan 34:26, jota kovempaa han ei ole viela kyseista matkaa missaan ladannut. Aika oikeutti hanet paivan kisan kolmanteen sijaan. Paivan osuuden voitti Kirsten MARATHON Melkevik, joka kaytti taipaleeseen aikaa 33:44. Tuloslistan sijalta seitseman loytyy Pauliina Utriainen ajalla 38:50. EB jatkuu tanaan 5.8km:n osuudella.

Miesten EB:ta johtaa LA:n Jussi Utriainen, joka luukutti avauspaivan osuuden aikaan 30:00. Ruotsin David Nilsson jai Utriaisesta 29 sekuntia. Oisko tuossa vahan videon tynkaa.

[tilastopaja.fi & etapebornholm.dk]

Hienoja kansallisia kestotuloksia Lapinlahden eliittikisoissa

Kylläpä kestävyysjuoksufaneja hemmoteltiin sunnuntaina, sen verran rivakasti kotimaiset kilvoittelijat muutaman ulkolaisen kera pistivät piikkikenkää toisen eteen Lapinlahden eliittikisoissa. Ensinnäkin, miesten 800 metrillä IK Falkenin kaksikko Niclas Sandells ja Tommy Granlund vetäisivät kehiin komeat omat henkilökohtaiset rekordinsa 1.47.64 ja 1.47.68. Samalla he särkivät ensimmäistä kertaa elonsa aikana myös 1.48-muurin säpäleiksi kuin rokkari hotellihuoneen. Poikain kannalta täysin sivuseilla on se, että kilvan voitti Ruotsin Mattias Claesson ajalla 1.47.26. 1500 metriä päämatkanaan pitävä Sandells osoitti nopeutensa riittävän sillä matkalla vaikka 3.36-3.38 aikoihin, muistettakoon esimerkiksi 3.36-miehen Antti loikkasen pistelleen aikoinaan kasin juuri 1.47:ään, samoin kuin 3.38-miehet Ari Paunonen ja Mika Maaskolakin. B-erässäkin nähtiin varsin rivakkaa ravaamista, sillä Polvijärven Urheilijoiden Jari Räsänen piti aiepaa rekordiaan pilkkanaan tuloksellaan 1.52.16, samoin kuin Turun Urheiluliiton Joonas Lehtinen (1.52.34) ja Oulun Pyrinnön Lauri Holappa (1.53.56). Omista ennätyksistään sen sijaan jäivät, mutta kauden parhaansa tekivät Pyhäjärven Pohdin Rami Oravakangas (1.51.90) ja Heinolen Iskun Riku Marttinen (1.52.58). C-erässä Parikkalan Urheilijain Panu Jantunen leipoi 1.52.1.

Toiseksi, miesten 3000 metrillä IK Falkenin Mikael Bergdahl juoksi ensimmäistä kertaa alle kahdeksan minuutin, vieläpä selvästi (7.59.83). Mihin hän pystyisikään 5000 metrillä? Taustalla Joensuun katajan Matti Räsänen (8.11.44) ja Sjundeå IF:n Jarkko Hamberg (8.15.44) säestivät minkä kerkesivät. Huomion arvoista on myös Oulun NMKY:n Henri Vanhan raju raasto alle 8.30:n (8.29.46). Vanha on kehittynyt tänä vuonna sekä 1500 että 3000 metrillä kuin rokkari lypsyjakkaralla. Mitäpä mahtaa 5000 metriä vielä tuoda tullessaan? Kolmosen kilvan voitti raastamisen elämänsä ohjenuorakseen tunnustava Japanin Yusuke Takabayashi ajalla 7.55.98.

Kolmanneksi, miesten esteissä Joensuun Katajan Jukka Keskisalo ja Ylikiimingin Nuijamiesten Janne Ukonmaanaho vetelivät MM-kisojen B-rajan paremmalle puolelle tuloksin 8.26.45 ja 8.27.08. Kun jompikumpi tai molemmat puhkaisevat tulevina viikkoina A-rajan, niin isänmaamme saa MM-kisojen esteisiin peräti kaksi edustajaa kamppailemaan maailmojen estevaltikasta. Taaempana Naantalin Löylyn eli NaLö:n pitkien kestävyysjuoksuperinteiden puolustaja Rami Tuokko kiskoi ensimmäistä kertaa alle yhdeksän minuutin (8.56.12). Kilvan ykkönen, paras ja valtias oli kaukaa Australiasta maahamme vierailulle saapunut Youcef Abdi ajalla 8.16.41.

Neljänneksi, naisten 800 metrillä IK Falkenin Karin Storbacka juoksi kauden parhaansa 2.03.43. Hänen ennätyksensä 2.02.99 on tuleva rikkoutumaan lähitulevaisuudessa. Juoksun nimi oli kuitenkin IF Nykarlebynejdenin Heidi Eriksson, joka paransi aiempaa rekordiaan yli neljä sekuntia aikaan 2.04.80! On sanomattakin selvää, että neljä sekuntia on 800 metrillä ikuisuus. Myös HKV:n Suvi Selvenius juoksi ylivoimaisesti kauden parhaansa (2.04.86) ja Raision Kuulan Heidi Pappila oman ennätyksensä (2.06.26). B-erässä HKV:n Katja Erävistö veti myös alle 2.10 (2.09.55). Koko kilvan paras oli Valkoisen Venäjän Natalia Kareiva tuloksen 2.02.10 kera.

Viidenneksi, naisten 3000 metrillä Forssan Salaman Janica Mäkelä juoksi ennätyksensä 9.35.37. Kyseessä ei ollut mikä tahansa ennätysparannus, vaan lähes kymmenen sekunnin siivu pois aiemmasta rekordista. Kauden parhaansa pisteli Oulun pyrinnön Elina Lindgren (9.37.38). Kilvan ykkönen ja numero uno oli USA:n Erin Donohue. Hän suorastaan ilkkui yhdeksän minuutin rajapyykille juoksemalla kehiin niinkin mukavan tuloksen kuin 8.55.07.

Kun kestävyysjuoksijamme intoutuivat noin raakoihin ennätysmurskajaistalkoisiin Lapinlahdella, niin saapa nähdä, mitä kesän lopun kisat vielä tuovat tullessaan. Toivokaamme, että tappavat helteet pysyisivät poissa ja viilessä kelissä saisivat kestojuoksijat kurittaa ruumistaan ja sieluaan maailman parhaan harrastuksen parissa.

[tilastopaja.fi & raasto.com]

Huh-huh, mitä kestävyysjuoksun ilotulitusta Monacossa

Yleisurheilun timanttisen liigan Monacon osakilpailussa nähtiin verrattomia suorituksia kestävyysjuoksun saralla. Oli siellä myös jotain täytelajeja, kuten äkkijuoksuja, heittoja ja hyppyjä, mutta ketäpä sellaisten tulokset kiinnostaisivat? Sen sijaan kestävyysjuoksussa, tuossa lajien kuninkaassa nähtiin jos jonkinlaista rallatusta. Miesten 1500 metrillä Kenian Silas Kiplagat pisteli kauden kärkiajan 3.30.47 ja hänen kanssaan saman maan passin omistama Nixon Chepseba säesti rillutusta ajallaan 3.31.74, mutta kilvan varsinainen uutinen on se, että aiemmin kestävyyden puutostilasta kärsinyt 800 metrin mies, Sudanin Abdubaker Kaki pisteli kolme kierrosta ja siihen vielä 300 metriä päälle Sudanin rekordiaikaan 3.31.76. Tämä lupaa sitä, että tällä kertaa arvokisoissa Kaki saattaa kestää hyvinkin 800 metrillä usean perättäisen juoksun, mitä ei tapahtunut vuoden 2008 Pekingin olympikisoissa, joissa Kaki oli jo välierissä pihalla kuin rokkari maitokaupassa. Moni ei voi sanoa myöskään Uuden Seelannin olympiamitalisti Nicholas Willisin tulosta 3.31.79 huonoksi.

Myös miesten 800 metrillä vedettiin kovaa. Siitä on todisteena matkan ME-miehen, Kenian David Rudishan öljyinen luikutus aikaan 1.42.61, mikä myös tämän kauden kärkiajaksi merkittäköön. Toiseksi sijoittui hallitseva 1500 metrin olympinen champiooni, Kenian Asbel Kiprop, tonnivitosen menijälle varsin mukiin meneväisellä ajalla 1.43.15. Kuka oli kilvan kolmas? No kukapa muukaan kuin USA:n Nick Symmonds, alle 1.44-ajalla hänkin (1.43.83). Samaisen aikarajan alitse vilisti vielä Kenian David Mutuakin. Hän näet liikutti jalkaa toiseen eteen siten, että kahden ratakierroksen luukutuksen jälkeen sähköinen kello näytti aikaa 1.43.99. "Onneksi ei tullut päällitystä", ajateli kenties Mutua ennen kuin lähti hotelille maistamaan hieman täytekakkua.

Seuraavana olikin sitten vuorossa miesten 12 ja puoli ratakierrosta, eli piinaavaakin piinaavampi 5000 metriä. Sillä matkalla paras oli vain pari päivää aiemmin amerikoista tullessaan Barcelonan lentokentän lattialla vaihtokonetta odottaeessan makoillut Britannian Mo Farah. Hänen aikansa oli miehen ja samalla Ison Britannian rekordi 12.53.11. Farah kukisti niukasti, mutta kuitenkin rehdisti toiseksi USA:n ennätyksen juosseen Bernard Lagatin, joka sai aikaa kulumaan viiteen kilometriin 12.53.60. Kolmanneksi sijoittui puolestaan Kenian mies, nimeltään Isaiah Koech tuloksella 12.54.18. Myös neljä seuraavaa miestä, Etiopian Imane Merga (12.55.47), Kenian Thomas Longosiwa (12.56.08), kaksinkertainen olympiamitalisti ja vuoden 2003 maailmanmestari, Kenian Eliud Kipchoge (12.59.01) ja Etiopian Tariku Bekele (12.59.25) pitivät 13 minuutia pilkkanaan. Näistä miehistä voi sanoa, että he olisivat varmaan 12 minuutin cooperin testisä erinomaisessa iskussa. Mainittakoon myös Espanjan Jesus Espanan kelpo tulos 13.04.73. USA:n kovat pojat Chris Solinsky ja Galen Rupp eivät maalia nähneet tai ainakaan kokeneet sen helpottuneisuutta hypätessään radan sivuun ennen aikojaan.

Kisojen kovin tulos tehtiin edelläolevista hurjapäistä huolimatta kuitenkin miesten esteissä, jossa Kenian Brimin Kipruto laukkasi ja lensi yli esteiden ajassa 7.53.64. Tuo tulos jää vain yhden sadasosasekunnin Qatarin oman pojan Saif Saaeed Shaheenin maailmojen reordista. Kovaa juoksivat myös toiseksi sijoittunut Kenian hallitseva maailmanmestari ja täten siis titteliään Daegussa puolustava Ezekiel Kemboi (7.55.76) ja kolmantena maalisen linjan ylittänyt Kenian Paul Kipsiele Koech (7.57.32). Myös neljänneksi sijoittuneen Ranskan Bob Tahrin aikaa 8.05.72 monet pitävät aikamoisena laukka-loikkana.

Naisille ei Monacossa juuri kestolajeja ollut, mutta tonnivitonen nyt kuitenkin. Sillä ei neljän minuutin alituksia nähty. Bahrainin Maryam Yusuf Jamal voitti kilvan ajalla 4.00.59 ennen Marokon kotimaakseen tunnustavaa Ibtissam Lakhouadia (4.01.09) ja USA:n Morgan Ucenya (4.01.51).

Niin olivat Monacon timanttiliigan kisat tämän vuoden osalta käyty ja vuoristoon vei osan kilpaijain tie 100 prosenttiseen MM-keskittyneisyyteen, kun taas toiset suuntasivat valmistautumaan jo kohti seuraavaa kilpailupaikkaa kilpailuin palo syömeissään.

[diamondleague-monaco.com & raasto.com]

Kenian mestaruuskisojen tuloksia

Muutama haijy veto korkealla...

800m
1. David Rudisha 1:43.76
2. Jackson Kivuva 1:44.40
3. Alfred Kirwa 1:44.76
4. Job Kinyor 1:45.07
5. David Mutua 1:45.55
6. Fred Samoei 1:45.71
7. Geoffrey Rono 1:46.11
8. Boaz Lalang 1:46.88

1500m
1. Silas Kiplagat 3:31.39 (!!!)
2. Asbel Kiprop 3:32.26
3. Daniel Kipchirchir Komen 3:32.47
4. Collins Cheboi 3:33.94
5. Nixon Chepseba 3:33.96
6. Caleb Ndiku 3:35.50
7. Augustine Choge 3:36.91
8. Gideon Gathimba 3:39.08

Esteet
1. Brimin Kipruto 8:20.19
2. Richard Matalong 8:21.39
3. Abraham Chirchir 8:22.34
4. Willy Komen 8:22.63
…
7. Paul Kipsiele Koech 8:34.35

5000m
1. Isiah Koech 13:21.31
2. Thomas Longosiwa 13:22.89
3. Eliud Kipchoge 13:23.48
4. Mark Kiptoo 13:25.45
5. Jacob Chesari 13:26.89
6. Vincent Yator 13:28.06
7. Silas Kipruto 13:30.34

10000m
1. Peter Kirui 27:32.1
2. Wilson Kiprop 27:32.9
3. Martin Mathathi 27:38.6
4. Geoffrey Mutai 27:38.9

800m
1. Janeth Jepkosgei 1:59.24
2. Eunice Sum 1:59.66
3. Cherono Koech 1:59.68

1500m
1. Helen Obiri 4:08.68
2. Joyce Chepkirui 4:08.80
3. Nancy Jebet Langat 4:08.90
4. Viola Kibiwott

Esteet
1. Milcha Chemos 9:30.0
2. Lydia Rotich 9:32.2
3. Mercy Njoroge 9:34.0

5000m
1. Sylvia Kibet 15:38.5
2. Linet Masai 15:40.5
3. Mercy Cherono 15:42.4

10000m
1. Vivian Cheruiyot 31:55.8
2. Sally Kipyego 31:57.8
3. Prisca Jepleting 31:59.1
4. Pauline Korikwiang 31:59.5
5. Sharon Cherop 32:03.0
6. (name unknown) 32:07.0
7. Susan Tanui 32:22.3
8. Doris Chengeywo 32:22.8
9. (name unknown) 32:24.0
10. Grace Momanyi 32:27.3

[tracksuperfan.com]